Nuijasota 2011 - Cudgel War 2011

Oli jälleen kerran aivan mielettömän ihana tapahtuma. Tänä vuonna saavuinkin omalla vankkurillani paikanpäälle, mikä oli kyllä tupaten täynnä. Olin jopa joutunut kaverini vankkureihin antamaan pöydän ja neljä tuolia, koska ne eivät mahtuneet kuormaani. Sillä näin se tavaramäärä vaan vuodesta toiseen lisääntyy ja nyt oli vasta kolmas Nuijasota-tapahtuma, johon osallistuin.

Aarnimetsän Paronikunnan (www.aarnimetsa.org) mailla jälleen kerran vietettiin Nuijasotaa Inkoon Kavalahdessa heinäkuun toisella viikolla. Asustelin omatekemässä teltassani yksinäni. Olin vuorannut patjani taljoilla ja villavilteillä. Lattialla oli kaksi isoa rottinkiarkkua, joissa säilytin käsitöitäni ja muita tarpeellisia nautintoaineita, kuten alkoholia. Vaatteni olin ripustellut henkareihin naruille, mitkä olin sitonut telttakehikkoni reunoille. Näin pellavaiset ja villaiset vaattet säilyvät mielestäni parhaiten tuon 10 päivän reissun ajan. Lattian olin päällystänyt ensin isolla pressulla, jonka olin piilottanut kankaiden ja taljojen alle. Laskeskelin sen varaan, että jos kuivaan maahan sataa reilusti vettä, että vesi menisi sitten mielummin pressun alta kuin tavaroitteni päältä. Ja kuivana sitä pysyin vaikka parisen kertaa melkoiset vesisateet saimmekin kokea.

Jälleen viikko meni aivan mieletöntä vauhtia. Osallistuin erilaisiin työpajoihin, itsekin vedin nahkakantinen kirja-työpajan, kävin viettämässä päivän keittiössä kokkailemalla lounasta ja päivällistä, nautiskelin erittäin mukavasta seurasta Kertun ja Pietarin katoksen alla monina päivinä ja iltoina, tutustutin ystävätärtäni ja hänen tytärtään harrastukseemme sekä kokkailin lauantain suuriin pitoihin ruokaa kokin apulaisena. Viime vuonna 2010 olin paljon enemmän kuin tänä vuonna, sillä silloin meillä oli niin kuuma ettei jaksanut tehdä juuri mitään. Toki kuuma meillä oli nytkin ja aluspuvussa tuli hilluttua monena päivänä, mutta tällä kertaa kuumuus ei ollut aivan niin uuvuttavaa. Ja koska meninkin sitten paikasta toiseen ja kokkailinkin joka päivä ruokia (paitsi yhtenä) erään toisen harrastajan kanssa, niin loppusaldona olin tuon 10 päivän reissun jälkeen aika uupunut. Siispä otin hyvin ilolla vastaan Espanjaan lähdön Nuijasodan jälkeisenä maanantain. =)

Tässä kuitenkin kuvaa värjäilysaldosta. Itsekseni värjäilin (kiitos eräälle harrastajalle opastuksesta ja materiaalien lainauksesta) kanervasta ja suopursusta lankoja. Minun piti vielä värjätä suopursusta toinenkin erä, mutta väsyneenä purkiessani värjäystarvikkeita onnistuin heittämään väärän liemen ensin pois. Kanervan liemeä en voinut säilyttää, koska olin lisänyt siihen rautavitrilliä ja se olisi hapertanut langat, joten se piti heittää pois. Tulos ei aivan ollut sitä mitä piti, johtuen osittain varmaan siitä, ettei määrät olleet aivan 100%:sti sitä mitä ohjeen mukaan piti olla. Kummankin kuivapaino oli vähemmän mitä ohjeenmukaan piti olla ja lankaa tietenkin enemmän. Ahneutta oli siis ilmassa. Kuitenkaan en mielestäni aivan totaalisen huonoa värjäystulosta saanut, vai mitä olette mieltä? Vasemmalla siis kanerva ja oikealla suopursu. Ohjeet olin poiminut täältä, kiitos Milja Toukolalle! http://personal.inet.fi/yritys/milja.toukola/LuonnostaLuonnollisesti_kasvivarjays_resepteja.htm






Värjäsimme myös indigolla saadaksemme sinisiä lankoja ohjauksessa. Ja saimme mitä ihanimpia. Itse olin varautunut runsaalla lankamäärällä omiin värjäyksiini ja kas, sain myös sitten sinistä enemmän, kun indigo vaan antoi ja antoi ja antoi sinistä väriään senkin jälkeen kun kaikki olivat jo saaneet haluamansa vyyhdit. Tässä omia värjäystuloksiani. Kiitos tästä mahdollisuudesta saada sinisiä lankoja. Ovat aivan ihania!


*********


Once again it just was insanely wonderful event. This year, I travelled with my own carriage to the event place. My carriage was packed full of stuff. I even had to give to my friend's wagon a table and four chairs, because they did not fit in to my load. And like this the amount of goods just increases from year to year, and now it was only the third Cudgel War event, which I attended.

In Aarnimetsä Baron Municipal (www.aarnimetsa.org) lands once again celebrated the Cudgel War event in Inkoo campsite during the second week of July. I lived alone in my tent. I covered my matress with pulleys and wollen blankets. On the floor were two large rattan chest, where I kept my hand works and other necessary stimulants such as alcohol. My clothing was hanging in hangers on a rope which was attached the edges of my tent frames. This way linen and woolen clothes remains the best, in my opinion, during the 10-day trip time. I covered the ground with a big tarpaulin, which I had hidden under the cloth and skins. I have counted that if to the dry land rains a plenty of water, that then water would rather go under than over of my goods. And so I stayed dry, although we experienced a couple of times a considerable rainfalls.

Once again a week just went crazy pace. I participated in various workshops, I kept a leather cover book workshop, I spend a day in the kitchen by coocking a lunch and a dinner, I enjoyed the very nice company in Kerttu's and Pietari's cote on many days and nights, I introduced my friend and her daughter in to a medieval hobby and I helped to cook Saturday's fiest. Last year 2010 I had a lot more free time than this year, because then we had so hot weather that I hadn't the strength to do so much. Sure, we had hot now also, and I spend the days only wearing my under skirt, but this time the heat was not quite so exhausting. Because I went from place to place and spend a few days coocking for everyone and every day (except one) for my self, so after the 10-day trip I was pretty exhausted. So I waited a much to travel to Spain after the departure of the Cudgel War on Monday. =)

Here are the result of my dyeing. By myself (thanks to an enthusiast for the guidance and materials quote)I dyed yarns with a marsh tea and a heather. I was going to do another dyening with the marsh tea stock, but I was tired and I managed to throw off the staining stock. Heather stock I could not keep, because I had added an iron "vitrilli" into the stock and it would perished the yarns, so that I had to throw away. The result was not quite what it should be, probably because partly due to the fact that the amounts were not quite 100% what it was supposed to be according to the instructions. Both the plants dry weight was less what it was supposed to be according the amount of the yarn, which I had too much. So greed was in the air. However, I think I didn't received totally bad dyeing result, or what do you think? So the heather dyed yarn is on the left and on the right is from marsh tea. Instructions I picked up here, thanks to Milja Toukola! http://personal.inet.fi/yritys/milja.toukola/LuonnostaLuonnollisesti_kasvivarjays_resepteja.htm

1. photo and 2. photo

I also dyed with indigo blue yarns on the guidance. And we got the finest yarns. In fact I was prepared for plenty of yarn for my own dyeings and I couldn't use those I also got more blue, indigo. The stock just gave and gave the blue color, even after everyone had already received the desired coils of theirs. These are my dyening results. Thank you for this opportunity to get the blue yarns. These are just wonderful!

Keramiikkatöitä

Tavoitteenani oli tehdä ruukku, jossa voisin säilyttää vettä keskiaikatelttani kupeessa. Saimme kurssillemme ihanaa mustaa savea, jonka rakenne oli erittäin ihana. Tein ruukun makkaratekniikalla ja kerrokset vain tulivat aivan itsekseen. Tein ruukun siis noin kuudessa tunnissa. Ruukun sisällä on ruskealasite, jotta ruukku ei vuotaisi kun seula, koska mustasavi on erittäin huokoinen materiaali. Ulkopuolelle kaiversin eräästä 1100-luvun laatasta löytämäni kuvion. Käytän kuviointia myös laatoissa, joten olen tekemässä kurssillani, mutta jatkan laattojen parissa vasta syksyllä. Valitettavasti ruukkuni ei tule pitämään vettä huokoisen materiaalinsa vuoksi, mutta ei se mitään. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen työhöni. Ruukun korkeus on noin 27cm. / My goal was to make a pot where I could keep water beside my medieval tent. We got to our pottery course a wonderful black clay, which texture was very lovely. I made a pot with a sausage technique and layers just came all by itself. So I made this pot about in six hours. Jar inside have a brown glaze for that pot wouldn't leak like a sieve, because the black clay is very porous material. Outside I carved a pattern from a 1100's tile where I find a pattern. I also use the pattern in a tiles, which I'm makeing in my course, but I will continue working with them at the autumn. Unfortunately my pot probably will not hold water because of a porous material, but it does not matter. However, I am very pleased with my work. The height of the pot is about 27cm.




Erään kerran dreijatessani sain aika paljon jätettä aikaiseksi. Aloin sommitella nauhamaisia saviliuskoja kasaksi ja silloin keksin idean lohikäärmeestä. Siipiä ja lohikäärmeenpäätä, mikä kyllä näyttää suden ja lohikäärmeen sekoitukselta, otin lisää savea. Mutta joskus aivan sekopäinen luovuus ei ole huono vaihtoehto. Punaisuus muuten pronssisessa työssä johtuu kuvaajan vaaleanpunaisen paidan hohteesta. Ja pahoitteluni, mutta Blogspot kääntää koko ajan lohikäärmeen sivuttain. / On one occasion when I was useing potter's wheel I got a plenty of waste. I began to compose with the ribbon of clays to a heap and then I figured out the idea of the dragon. For wings and the dragon's head, which yes seems to be a mix of a wolf and a dragon, I took more clay. But sometimes just insane creativity is not a bad option. Redness of the otherwise bronze work is a photographers pink shirt glow. And apologies, but Blogspot translates the dragon sideways.




Vihreä kulho on tehty dreijaamalla. Savi ei aivan ollut keskitetty hyvin, mutta valmiista tuotteesta ei huomaa enää vinoutta. Kävin myös raku-kurssilla, josta sain aikaiseksi tuon punertavan maljakon. Kiitos saamistani kehuista opettajalta sen suhteen, että se on kuin malliesimerkki siitä mitä raku-savityöt voivat olla. Ja olen myös erittäin iloinen maljakon onnistuneesta muodosta. Maljakko ei valitettavasti pidä vettä myöskään, mutta rakusavi lasitteet ovat myrkyllisiä melkopitkälti, joten raku-savesta pääasiassa kannattaakin tehdä hienoja koriste-esineitä, eikä unelmoida japanilaisesta-sake-astiastosta. Tässä rakusavesta lisää infoa: http://en.wikipedia.org/wiki/Raku_ware . / Green bowl is made ​​with the potter's wheel. Clay was not quite well centred, but from the finished product you don't notice anymore it's skewed. I also went to raku-course, where I have made that reddish vase. Thanks for the praise from the teacher that it is like a textbook example of what raku clay work can be. And I'm also very pleased of the form of a vase. Vase unfortunately not hold water either, but raku clay glazes are toxic pretty much, so from raku clay mainly you can make great decorative items, and you can forget the dream of the Japanese-sake-dishes. From Raku clay more info here: http://en.wikipedia.org/wiki/Raku_ware.

Kirjansidontaa

Olen käynyt tosiaan koko talven kirjansidontakurssilla työväenopistolla. Kirjansidonta kuulosti älyttömän vanhojen ihmisten hommalta ja meninkin sinne periaatteenani tehdä keskiaikainen nahkakirja. Siinä sivussa opin kuitenkin peruskirjansidontaa ja paljon monenlaisia uusia ideoita sain. Olen joutunut toteamaan, että myös kirjansidonta on minun juttuni. Kirjansidonta vaatii ajattelua ja tarkkuutta, mutta se, että saan siinä käyttää niin paljon luovuuttani kuin haluan on vaan parhautta!

Tässä jotain tuotoksiani kurssilta. Oranssikantinen on tehty koptisidoksella, punainen kirjanen on nahkaa ja siinä on pitkäsidos ja edellä oleva kirja on aivan peruskirjansidontaa.



Ystävälläni Saijalla on laskettu aika tässä muutaman viikon kuluttua. Olen puoli vuotta tehnyt hiljalleen ystävälleni kirjaa ja olin erittäin iloinen vihdoin voidessani ojentaa sen hänelle. Ajatuksena kirjassa oli se, että hän voisi tehdä siitä uudenlaisen vauva-kirjan, johon hän voisi kirjoittaa tarinaa raskaudestaan sekä liittää kuvia ja tarinoita kaikesta mahdollisesta. Kirjankansi on lakattu, jotta se kestää paremmin käytössä.



Tässä takasisäkansi ja kirjan ulkoasu-kuva.





****

I have been doing bookbinding all winter time at "työväenopisto". Bookbinding sounded alot as a old people's hobby and I went there that I want to make a medieval leather book. On the side, however, I learned a lot of basic bookbinding and I got a wide range of new ideas. I have had to declare that the bookbinding is my thing. Bookbinding requires thinking and precision, but the fact that I can use as much creativity as I have is a greatness!

Here's some items from the course. The book with the orange cover is made with coptic binding, the red booklet is leather and has a long bond and the above book is very basic bookbinding.

My friend Saija has her calculated time (giving birth) in a few weeks. I've making a half years quietly to her the book and I was very pleased finally to be able to pass it to her. The idea of the book was that she could make it a new kind of baby book where she could write the story of her pregnancy, and attach pictures and stories about everything to it. The book cover is lacquered, so it is more sustainable in use.

Kadotettu inspiraatio

Olin koko syksyn ja talven Nuijasota tapahtuman jälkeen enemmän ja vähemmän kadonneen inspiraation vaivaamana. Keramiikka ja kirjansidonta -kursseilla kävin viikottain ahkeroimassa, mutta juurikaan mitään keskiaikaista en saanut aikaiseksi. Oli jotenkin tunne, että olin uuvuttanut itseni ahkeroimalla kaikenlaista mahdollista keskiaikaan liittyvää ja nyt halusin tehdä vaihteluksi jotain muuta. Aloinkin hieman huolestua, kun minkään tekeminen ei oikein suuremmin kiinnostanut, että mikäs minua nyt vaivaa? Nyt viikonloppuna ehkä sen kuitenkin hokasin ja löysin itseni uudelleen.

Olin jotenkin tuntenut, että osaan tehdä asioita ja olen ahkera. Sitten huomasin ympärilläni ihmisten olevan superahkeria ja saavan tehtyä miljoona asiaa enemmän kuin minä, vaikka tuntui, että teen paljonkin. Tuli vain tunne, että osaanko minä sittenkään. No, nyt varmaan siellä ajattelette, että osaanhan minä ja olenhan tehnyt paljon hienoja asioita. Mutta ei, kun minä olin asettanut itselleni kauhean korkeat tavoitteet. Olin jotenkin käskenyt itseäni olemaan mestari kaikissa asioissa mitä teen. Sitten kun kummitädille tekemäni 2 vatia eivät onnistuneet keramiikkatunneilla, villaiset neulakinnassukatkaan eivät oikein istuneet (toinen kapeampi kuin toinen), Herjolfsnes-mekko jäi kesken, kun olen niin muodokas ja oikeanlainen push-up-alusmekko uupuu, Seppo-Suutarin pajassa ei ollut minun saappaisiini sopivaa nahkaa pariin kertaan kun siellä kävin ja kukaan ei ole sovittelemassa kanssani täällä kotonani aluspukua sopivaksi. Jotenkin tuli sitten tuohon aikatauluuni niin monia takapakkeja ja minä heitin sitten kuvainnollisesti hanskat naulakkoon vähäksi aikaa. Oikein harmitti ja nolotti myöntää, että samalla yhdellä villaisella muikkarilla menen tapahtumasta toiseen ja projektit, joita minulta on tilattu odottavat keskeneräisinä. Vaikka olisin kaikki nuo projektit (kankaita on siis nurkkassa läjä, joihin on suunnitelmat olleet aikas valmiina) saanut helpostikin valmiiksi syyskaudella jos vain olisin halunnut. Tai ehken niitä saappaita, mutta kevät on hyvää aikaa niiden tekemiseen jos vain työni antaa sen verran periksi, että pystyn aina lähtemään kerran kuussa Hämeenlinnaan.

Vietin viikonlopun inspiroivassa seurassa Humalasalon järjestämässä Talvi-ilta -tapahtumassa. Nukuin ensimmäistä kertaa joka yö yli 7 tunnin yöunet, mitä ei ole ikinä tapahtunut missään eventissä ja olin erittäin iloinen. Nukkuminen ei juurikaan vähentänyt sitä, että sain viettää aikaa ja iltaa erittäin ihanien ihmisten kanssa paljon. Sitten kun katselin, että ihmisillä oli tulossa uusia projekteja ja toiset aloittelivat sellaisia, niin mietin, että miksen nyt minäkin heräisi taas jälleen eloon ja aloittaisi projektieni tekemistä. Enkä löytänyt mitään syytä siihen, että miksi en aloittaisi.

Niimpä tänään kävin Hucan tapaamisessa (jossa olin luullut olevan kehräämistä) ja leikkasin luumunvärisen villakankaani Bliautiin sopiviksi kaavapaloiksi. Jep, tuli tehtyä virhe hihojen osalta, mutta katselkaa minua sitten vain pimeässä. =D
Kävin tuolla nettisivuilla varmistamassa hihanimuotoa, kun hokasin, että minun piti tehdä hiha erilailla. Olin jo ehtinyt leikata liian kapeat etu- ja takakappaleet, siten, että minulle tulee normaalihiha vaatteeseeni, että olisin voinut niitä enää muuttaa nettisivuston kaavan kaltaisiksi t-hihoiksi. Tekevälle sattuu ja onneksi minua ei tuskin laiteta tuosta nyt jalkapuuhun. Seuraavaan mekkoon ehkä muistan sitten paremmin tulostella vinkkejä ja kaavoja. Nyt olin vain jotenkin intopinkeänä, että seuraavaan eventtiin tahdon itselleni uuden lämpimän mekon ja siihen tulee sivusaumaan nyöritys (ellen sitten saa siitä tehtyä ilman nyöritystä tarpeeksi kapeaa).

Kun saan tuon mekon valmiiksi, nappaan kouraani neulakinnassukat ja teen ne loppuun. Äiti haluaa l.valkoisen pipon täksi talveksi (ei keskiaikainen), mutta se joutuu myös vielä odottamaan vuoroaan. Sitten tarvitsee tehdä parit muutkin keskiaikaiset vaatteet itselle, että olisi tosiaan enemmänkin kuin yksi muinaispuku ja pellavainen bliaut-puku. Katsotaan, mitä kaikkea sitten saan aikaiseksi, kun otan taas löytyneen inspiraationi haltuuni. Tämä keskiajan elävöittäminen on vain niin ihanaa. <3