Olin koko syksyn ja talven Nuijasota tapahtuman jälkeen enemmän ja vähemmän kadonneen inspiraation vaivaamana. Keramiikka ja kirjansidonta -kursseilla kävin viikottain ahkeroimassa, mutta juurikaan mitään keskiaikaista en saanut aikaiseksi. Oli jotenkin tunne, että olin uuvuttanut itseni ahkeroimalla kaikenlaista mahdollista keskiaikaan liittyvää ja nyt halusin tehdä vaihteluksi jotain muuta. Aloinkin hieman huolestua, kun minkään tekeminen ei oikein suuremmin kiinnostanut, että mikäs minua nyt vaivaa? Nyt viikonloppuna ehkä sen kuitenkin hokasin ja löysin itseni uudelleen.
Olin jotenkin tuntenut, että osaan tehdä asioita ja olen ahkera. Sitten huomasin ympärilläni ihmisten olevan superahkeria ja saavan tehtyä miljoona asiaa enemmän kuin minä, vaikka tuntui, että teen paljonkin. Tuli vain tunne, että osaanko minä sittenkään. No, nyt varmaan siellä ajattelette, että osaanhan minä ja olenhan tehnyt paljon hienoja asioita. Mutta ei, kun minä olin asettanut itselleni kauhean korkeat tavoitteet. Olin jotenkin käskenyt itseäni olemaan mestari kaikissa asioissa mitä teen. Sitten kun kummitädille tekemäni 2 vatia eivät onnistuneet keramiikkatunneilla, villaiset neulakinnassukatkaan eivät oikein istuneet (toinen kapeampi kuin toinen), Herjolfsnes-mekko jäi kesken, kun olen niin muodokas ja oikeanlainen push-up-alusmekko uupuu, Seppo-Suutarin pajassa ei ollut minun saappaisiini sopivaa nahkaa pariin kertaan kun siellä kävin ja kukaan ei ole sovittelemassa kanssani täällä kotonani aluspukua sopivaksi. Jotenkin tuli sitten tuohon aikatauluuni niin monia takapakkeja ja minä heitin sitten kuvainnollisesti hanskat naulakkoon vähäksi aikaa. Oikein harmitti ja nolotti myöntää, että samalla yhdellä villaisella muikkarilla menen tapahtumasta toiseen ja projektit, joita minulta on tilattu odottavat keskeneräisinä. Vaikka olisin kaikki nuo projektit (kankaita on siis nurkkassa läjä, joihin on suunnitelmat olleet aikas valmiina) saanut helpostikin valmiiksi syyskaudella jos vain olisin halunnut. Tai ehken niitä saappaita, mutta kevät on hyvää aikaa niiden tekemiseen jos vain työni antaa sen verran periksi, että pystyn aina lähtemään kerran kuussa Hämeenlinnaan.
Vietin viikonlopun inspiroivassa seurassa Humalasalon järjestämässä Talvi-ilta -tapahtumassa. Nukuin ensimmäistä kertaa joka yö yli 7 tunnin yöunet, mitä ei ole ikinä tapahtunut missään eventissä ja olin erittäin iloinen. Nukkuminen ei juurikaan vähentänyt sitä, että sain viettää aikaa ja iltaa erittäin ihanien ihmisten kanssa paljon. Sitten kun katselin, että ihmisillä oli tulossa uusia projekteja ja toiset aloittelivat sellaisia, niin mietin, että miksen nyt minäkin heräisi taas jälleen eloon ja aloittaisi projektieni tekemistä. Enkä löytänyt mitään syytä siihen, että miksi en aloittaisi.
Niimpä tänään kävin Hucan tapaamisessa (jossa olin luullut olevan kehräämistä) ja leikkasin luumunvärisen villakankaani Bliautiin sopiviksi kaavapaloiksi. Jep, tuli tehtyä virhe hihojen osalta, mutta katselkaa minua sitten vain pimeässä. =D
Kävin tuolla nettisivuilla varmistamassa hihanimuotoa, kun hokasin, että minun piti tehdä hiha erilailla. Olin jo ehtinyt leikata liian kapeat etu- ja takakappaleet, siten, että minulle tulee normaalihiha vaatteeseeni, että olisin voinut niitä enää muuttaa nettisivuston kaavan kaltaisiksi t-hihoiksi. Tekevälle sattuu ja onneksi minua ei tuskin laiteta tuosta nyt jalkapuuhun. Seuraavaan mekkoon ehkä muistan sitten paremmin tulostella vinkkejä ja kaavoja. Nyt olin vain jotenkin intopinkeänä, että seuraavaan eventtiin tahdon itselleni uuden lämpimän mekon ja siihen tulee sivusaumaan nyöritys (ellen sitten saa siitä tehtyä ilman nyöritystä tarpeeksi kapeaa).
Kun saan tuon mekon valmiiksi, nappaan kouraani neulakinnassukat ja teen ne loppuun. Äiti haluaa l.valkoisen pipon täksi talveksi (ei keskiaikainen), mutta se joutuu myös vielä odottamaan vuoroaan. Sitten tarvitsee tehdä parit muutkin keskiaikaiset vaatteet itselle, että olisi tosiaan enemmänkin kuin yksi muinaispuku ja pellavainen bliaut-puku. Katsotaan, mitä kaikkea sitten saan aikaiseksi, kun otan taas löytyneen inspiraationi haltuuni. Tämä keskiajan elävöittäminen on vain niin ihanaa. <3
