Päätin ostaa telttaan kankaat paikalliselta yrittäjältä pitkän harkinnan ja kankaiden metsästelyn jälkeen. Hieman minulla oli ongelmia kankaiden saamisen kanssa, mutta viimein kankaat saapuivat minulle osa kesäkuun puolen välin jälkeen ja osa kesäkuun lopussa. Monia tunteja vietin ensin pöydän ääressä piirtäen kaavoja millimetripaperille (ensin tietenkin olin mitannut rungon) ja vielä tarkastutin tuloksiani ja suunnitelmiani hyvän ystäväni avulla. Sitten möyrin olohuoneen lattialla monet tunnit piirtäen kaavoja kankaalle ja leikaten paloja irti. Työn tuskaa ei yhtään helpottanut koko aikana tämän kesän mieletön kuumuus. Tuskan ja kuumuuden hien voin todella sanoa virranneen tuon teltan eteen. Lopulta viimein koitti palojen ompelu yhteen. Olin saanut takaisin lainasta oman koneeni, jolla kuulemma juuri ja juuri saattoi ommella paksusta markiisista keskiaikatelttaa (näin sain tietää toiselta teltan tekijältä, jolle lainasin koneeni). Niimpä sitten koettelin vääntää tikin oivallisen sopivaksi ja aloin hurruttelemaan kohtalaisella tikillä, koska parempaakaan en saanut aikaiseksi. Pahimmat tuskan hetket koin, kun 26 metriä kangasta piti pyörittää ompelukoneen ympärillä keittiönpöydälläni. Taakka oli painava ja välillä tikki tuntui junnaavan paikallaan ja välillä se suorastaan viiletti. Ompelukoneen neuloja katkoin tuon äherryksen tiimoissa vain 4 kappaletta, mikä sekin oli liikaa, kun alkoi neulat loppua ja uusien ostamiseen ei ollut aikaa. Avustuksella (kiitos heille) sain sovitettua teltan ja ompelin viimeiset tikkaukset puoli kolmen aikaan Nuijasodan alkupäivänä eli perjantaina 9.7. Voin sanoa, että helpotus oli mielettömän suuri, kun tuo projekti valmistui. Minulla ei vieläkään itselläni ole yhtään kuvaa tuosta uudesta teltastani. Jos jollain on, niin voi lähetellä niitä minulle. Kamerasta loppui muistikortin tila Nuijasodassa.
Pakkaaminen Nuijasotaan oli myös kiireen tulos, mutta yllättävän hyvin sain mukaan kaiken tarpeellisen. Ihanan avuliaiden keskiaikaseuraystävieni avulla sain tavarani toimitettua Inkooseen, jossa pystytin ensimmäistä kertaa kokonaan valmiin teltan. Harmitus oli suuri, sillä parista paikasta teltta ei vaan istunut. Jälkikäteen voi vain viisastella, että telttaa olisi pitänyt parikin kertaa sitten sovitella. Aika vain ei antanut myöden. Ja miksen aloittanut teltan tekoa aiemmin? Kesälomarat tulivat tiettynä päivänä ja niistä tuon projektin sitten kustansin. Hintaa teltalle tuli kaiken kaikkiaan 470 euroa. Elä äiti pyörry! =D Keskiaikaharrastus on vain vienyt tyttäresi nyt totaalisen kokonaan matkassaan.
Nuijasodan 10 päivää meni taas erittäin vauhdilla. Aamu alkoi sillä, että heräilin noin 9-10 välillä siihen, että teltassa on tukalan kuuma. Siitä sitten herättyäni menin päärakennuksen keittiöön tekemään itselleni aamiaista. Sieltä tuli usein lähdettyä uimaan ja valitettavasti monet luennot jätin sään takia väliin. Kerta kaikkiaan tuo uskomaton helle, minkä saimme Nuijasotamme iloksi, veti melkolaisen hyvin mehut tästä naisesta. Uinnin päälle menin sitten syömään jotain lounasta minkä jaksoin väkästellä, jonka jälkeen tuli taas mentyä uimaan, jonka jälkeen menin tekemään itselleni päivällistä. Ilta sitten onneksi viileni, jolloin tuli sitten vietettyä aikaa kavereiden ja saunan terassilla.
Osallistuin kuitenkin värjäyskurssille, jossa värjäsimme tällä erää punaisia lankoja. Aivan ihanan värisiä. Ja tietenkin minä, joka rakastan punaista olisin erittäin mielelläni voinut ottaa melkolailla kaikki värjätyt langat. Juu, siihen isoon lankakekooni, joka minulla täällä kotona jo on. =D Kuitenkin lämpö teki ihaniin opettajiimmekin tehtävänsä ja värjäykset jäivät vain kaksipäiväiseksi. Olenkin suunnitellut alustavasti, että kokeilisimme värjäystä keskiaikaseuraystäväni kotipihalla, tässä aivan naapurissani. Olisi ihanaa, jos saisimme tehtyä punaisia lankoja. Haluaisin tehdä itselleni tumput ja pipon punaisesta, tietenkin neulakinnas tekniikalla. Osallistuin myös kosmetiikkatyöpajaan, jossa keräsimme luonnonyrttejä, joista sitten teimme shampoota, hiushuuhdetta, voidetta, kuorintavoidetta jne. Työpajan jälkeen meillä työpajalaisilla oli sitten "mies onni sauna". Siellä loitsuttiin ja runoiltiin ja löimme toisiamme vihdalla selkään onnea toivottaen. Toivottavasti loitsut toimivat minunkin kohdallani! =D Osallistuin myös ihanaan lautanauhan kundontapajaan, joka on ehkä minun juttuni kaikkein eniten. Jossain vaiheessa talvea kokeilen sitä varmasti.
Leirillä en saanut juuri mitään valmiiksi. Tein siellä minulta tilattuja neulakinnassukkia hieman eteenpäin, mutta kiireellisinä projekteina oli ohuen pellavaisen alusmekon tekeminen sekä villaviitan turkisreunan ompeleminen. Sillä minulla ei ollut kuin yksi säädyllisen sopiva alusmekko leirille mentäessä, mikä oli 2 kerroksisesta kankaasta tehty. Voitte vain arvata, että oliko sen kanssa kuuma päivällä? Ja viitta oli tärkeä saada kuosiin, koska käytin sitä myös peitteenä ja pelkäsin, että neulat voisivat rikkoa ilmapatjan altani.
Mitä kaikkea teltastani sitten löytyi ja miten sen olin sisustanut? Omistan kaksi valkoista rottinkiarkkua. Näissä säilytin astioita, kuivaeväitä, kaikenlaista tarpeellista ja kankaita. Lattialla minulla oli pressu, minkä päällä oli punainen kangas, minkä päällä oli lehmäntaljani, 1 peurantalja ja hirven taljani, peittän pressua. Olin löytänyt ison eurolavan roskiksen vierestä, jonka sain avustuksella raahattua telttaani. Sen päällä oli pressua, viltti, ilmapatjani, viltti, lampaantaljoja ja peitteeni, jotka olivat villakangasta. Välillä öisin tuli kyllä sen verran viileä, että heitin vielä peurantaljankin päälleni sängyssä. Olin virittänyt narua kattoputkista ristiin rastiin ja näin sain riiputettua henkareissa vaatteitani teltan seinää vasten, sekä sängyn päälle olin ripustanut hyttysverkon. Ja kyllä nuo Inkoon hyttyset olivatkin äkäisiä tänä kesänä. Leiriväellä oli äärettömästi puremia ja isoja paukamia jaloissaan ja käsissään. Itse (kop,kop,kop) selvisin vain kolmella hyttysen puremalla, jotka vain vähän kutisivat. Olin hyvin onnellinen siitä, että maistuin hyttysille vissiin melko pahalle. =D Teltan olin koettanut siis sisustaa melko keskiaikaisesti, mutta samalla itseäni miellyttäen. Pidin sisustuksesta niin paljon, että todennäköisesti aion jatkaa samalla linjauksella.
Vaikka tänä vuonna en saanutkaan kuin yhtenä päivänä keskiaikaruokaa allergiani vuoksi, niin mielestäni leiri oli erittäin mahtava jälleen. Aivot kyllä olin nakannut narikkaan, enkä ajatellut yhtään töitä enkä työpaikkaani. Niin hyvin olin dementoitunut töihin mennessä, etten muistanut edes työpuhelinnumeroani. Ihmiset olivat nähneet takiamme äärettömästi vaivaa ja sain leirillä uusia tuttavuuksia paljon. Ah, meinasin unohtaa, että sain arvonannon myös arvon paronillisilta. Sain virvaliekin keltaisella nauhalla. Se kertoo, että olen toiminut monelle vanhemmallekin keskiaikaharrastajalle innoittavana uutena jäsenenä. Olin niin yllättynyt tästä, että pienen pienet kyyneleet ilmestyivät silmäkulmaani ja valuivat poskeani pitkin alas. Tästä kiitollisena sainkin onneksi luvan pyynnöstäni tarjoilla ensimmäistä kertaa kuninkaan pöytään lauantain pitojen aikana. Oli se jännää hommaa vaikkei tainut aivan täydellisesti se mennäkkään. Ainakin he saivat mitä loistavimmasta ruuasta jälleen mahansa täyteen, näin kuulin. =D Ensi vuonna siis uudelleen leireilemään!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti