Käsityöllistä eloa

Eilen illalla taas euran aluspuvun (luonnonvalkoinen kangas) sai uusia pistoja saumaansa. Tuntui mukavalta tehdä vaatetta, jonka on kokonaan ommellut itse käsin. En oikeasti voinut kuvitellakaan, että moinen käsinompelu voisi tuottaa moista tyydytyksen tunnetta. Kuitenkin se, että näkee oman kätensä tuloksen ja sen, että vaikka vaate valmistuu hitaasti, mutta se valmistuu kuitenkin.

Parit tilaustyötkin odottavat vielä valmistumista. Nauha pitäisi saada nuolikotelon kylkeen valmiiksi ystävälleni, toiselle ystävälleni pitäisi saada 1340-luvun puku valmiiksi ja kolmannelle henkilölle pitäisi saada pampulahuivi kudottua. Toki voipi tulevaisuus tuoda vielä muitakin tilaustöitä eteen, mutta odottelen niitä innolla. Käsityöt on jotenkin vaan niin ihanan rentouttavia. Tänä iltana pienestä flunssastani huolimatta tarvitsee lähteä käymään savitöissä, ekaa kertaa tänä syksynä. Koetan heti saada dreijan otettua haltuuni, jotta voisin pyöräyttää parit kupposet aikaiseksi. Silläkin saralla muuten odottaa tilaustöitä: maustesarvia, kolmikorvainen juomatuoppi sekä viikinkiaikainen iso kannu. Itselleni koetan nyt ekaksi sen puurokulhon kuitenkin vääntää. Ehtii kuivumaan sitten seuraavalle kerralle, jolloin veistelen pohjan ja vien tuotteet polttoon. Tuolloin ehkäpä vääntelen sitten maustesarvia urakalla, koska pitää laskea sen varaan, että vietän välissä yhden viikon opiskelun takia muualla, niin en voi aloitella mitään suuria projekteja, etteivät ne kuivuisi sillä välin käsiin.

Tiedättekö, että elämä on sitten oikeasti niin ihanaa?!?!?! =D