torstai 1. heinäkuuta 2010

Ajan vierähdys

Kiveni ei ole sammaloitunut vaikka aikaa on kulunut tänne tehdystä viimeisestä päivityksestä. Olen ollut laiskana ja keskittynyt enemmänkin Facebookissa palloiluun ja sinne kirjoitteluun. Mutta sain inspiraation ihanalta Neulakon Helenalta ja päätin taas tänne rustaista tarinaa.

Talvi vierähti tehden savitöitä, pilateksessa, uudessa työpaikassa ja keskiaikaharrastuksessani. Kerran kuussa tuli käytyä tapahtumissa, ostelin kankaita ja vähän väkästelin asioita. Kaikenkaikkiaan on tahtini ollut paljon rauhallisempi asioiden kanssa kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Tässä kuvaa Beatalle tekemästäni kannusta. Lupasin tehdä hänelle kannun jo talvella 2008-2009, mutta kannusta tuli pieni ja väärän värinen. Joten nyt jätin kannuun laittamatta lasitteen muualle kuin sisälle. Olen tyytyväinen ensimmäiseen isoon kannuuni vaikka muutoksia tuohonkin olisi voinut tehdä ja paljon. Inspiraationa oli kannu noin vuodelta 890.



Englannissa tosiaan kävin tammikuussa. Tuolloin pelkona oli Englannin lumisateiden takia, että pääsemmekö lainkaan edes lähtemään, sillä niin paljon oli lentoja peruttu. Reissumme osui juuri oikeaan saumaan, sillä lennot onnistuivat molempiin suuntiin. Reissuseura oli todella mukavaa ja tukivat hienosti minua ensimmäisellä "väärällä kaistalla" ajelullani. Muistittehan siis, että siellä ajetaan väärää puolta. Alla oli iso ja hyvin kulkeva perheauto ja sillä oli mukava huristella isoja ja vähän pienempiäkin katuja. Toki alla oli kesärenkaat.

Tapahtuma oli hieno ja ihmiset olivat todella mukavia. Ihastuin itse niin paljon Lyndhurstin pieneen kylään, että tahdon sinne kyllä toisekin kerran. Ja kuvia minulla ei tuolta reissulta ole yhtäkään, sillä olin unohtanut kameran kotiin. Voitte kuvitella, että harmitus oli kyllä suunnaton. Evan blogissa taitaa muistaakseni olla yksi luminen maisema kuva, jota voitte käydä kurkkaamassa. http://evagrelsdotter.blogspot.com/2010_01_01_archive.html Ikävintä reissussa oli se, että jouduin palelemaan ensimmäisenä yönä aivan suunnattomasti ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, etenkin kun oli matkaväsymys taustalla ja olimme perillä joskus kahden aikaan yöllä. Heillä oli tosiaan tapana sammuttaa lämmitys yöksi. Alla oli kylmä ja muovinen patja. Koetin kyllä laittaa viittaani alle ja kääriytyä makuupussiini umpisukkeluksiin, mutta se ei paljoa auttanut valitettavasti. Ruoka oli hyvää vaikka välillä olinkin vähän enemmän dieetillä kuin muut, koska allergiaani ei oltu huomioitu. Yllättävintä oli ulkomaalaisten SCA:laisten välinpitämättömyys modernintekniikan läsnäoloon. Kännykkään puhuttiin heti ulko-oven edessä aivan julkisesti, pöydällä oli tölkkejä ja pulloja sekä pinkin värinen lasten puukynärasia sekä loistelamput oli päällä melkein kestona. Ehkä toivun tuosta järkytyksestä joskus, mutta sitä ennen voin vain sanoa, että rakastan Aarnimetsäläisten tapaa piilottaa kaikki moderni ja autentisuuteen pyrkiminen.

2 kommenttia:

  1. oletkin vielä hengissä! makea kannu, muistuukin mieleeni omat savenvalantani liian monta vuosikymmentä sitten...

    VastaaPoista
  2. Pientä laiskuutta oli ilmassa ja päätin, että alan taas päivittelemään kuulumisiani ja laittelemaan projekteistani kuvia. Välillä vain harmitti, kun ei meinaa kuvat mennä aivan sinne mihin tahtoisin. =)

    VastaaPoista