Pronssilankaa ja elämää

Kirjoitettu 26.9.2009. Muokattu 5.5.2014. 

Heräsin aamulla siihen, että postia lätkähti aikamoinen määrä luukusta lattialle. Tuumasin, että nyt tais tulla Vaskikäärmeen posti. Eikun sängystä ylös ja tonkimaan postikasaa. Jep! Mä sain tilaamani langan, vihdoin. Odottajan aika tuntuu aina pitkältä etenkin kun odotin pakettia jo viime viikonloppupuolella ilmestyväksi. Mut nyt pääsen tekemään pronssilangasta itselleni papuripuksia muinaispukuun. Sekä pronssispiraaleita samanpuvun esiliinaan. Siinäpä mulla sitten onkin "ompelemista". Tästä linkistä voitte käydä katsomassa minkälaista olisi tarkoitus tehdä http://artos.pp.fi/heinola-seura/kuvat_4/muinaispuku_karjala524x700.jpg . Tulen kuitenkin kuvassa olevan liivihameen tekemään vaippamekkona. Samoin pieniä muutoksia varmasti tulee sinne ja tänne sekä omalla tavallani tehtynä. Esim. kankaat ovat erit, jne. Mutta tuskanhiki tulee varmasti virtaamaan spiraaleita ommellessani essun helmaan. Mutta odotan sitä innolla samoin kuin keskiviikkoa.

Mut koska eilen siivoukset jäi auringonoton ja netissä seikkailemisen takia väliin. Niin aloitan nyt ennen kuin kämppä on taas kuin sauna. Vapaapäivänä nämäkin hommat tarttee tehdä. Sitten voin alkaa langasta tehdä spiraalia, hieman sahailla sitä... ja illalla jatkaa kenties sukkieni kinnasneulalla neulomista. Kohta saan tehdä toiseen kantapään lenkin. Mukavaa tämä elämä!

Pukupalkinto

Kirjoitettu kesällä 2009, muokattu nyt, joten tallentui uusimmaksi. 

Tuli sitten voitto kotiin jaettuna ykkössijana ystäväni Beatan ja hänen poikansa kanssa. Olimme pukeutuneet keskiaika-asuihimme lähtiessämme seikkailemaan Keravan vanhan ajan markkinoille. Itselläni oli yllä 1100-luvulle sijoittuva linnanneitopukuni sekä viittani. Beatalla oli suurinpiirtein samaan ajanjaksoon sijoittuva viikinkivaikutteinen helvetinikkunamekkonsa. Samoin Beatan poika Knut oli pukeutunut samaan tyyliin. Olimme varmasti upea ilmestys, vaikka itse sanonkin. =D Kiitoksia ja kehuja saimme paljon. Ensimmäinen kommentti oli englanniksi tapahtunut äidin selvitys lapsilleen meidän asuistamme "ancient Finnish costumes". =) Palkinnoksi saimme hienot rintaruusut jokainen, omani kiinnitin korini ulkoreunaan, kun ei se oikein sopinut asuuni suoraan. Odotan mielenkiinnolla, että mistä löydän ensimmäiset kuvat meidän asuistamme. Meillähän ei ollut kameraa mukana tuolla reissussa.

Illalla siivosin akvaariooni, joten en sitten ehtinyt ommella isommin keskiaika-juttuja. Hieman sivusaumaa taas sain valmiiksi pyhiinvaelluslaukkuuni. Teen sen samasta villakankaasta kuin viittanikin on. Muodon revin ihan hatusta, kun en ole yhtään muistini mukaan kenelläkään nähnyt ja Beata vaan kertoi muodon. Nyt sitten on vasta 2,41 metriä tehty käsinommelta tuohon kilometrin kisaan, minkä keskiaikaseurani on julistanut alkaneeksi. Jänskättää kyllä, että kuinkahan ahkera tässä täytyy olla, että nuille hurjimmille ahkeroijille saa laitettua kampoihin. Tuo Hibernaatiopesäkkeenkin "emäntä" on selkeesti liian ahkerana. Mut perästä tullaan sano lapamato. ;-D

Nahasta pussukaksi

Löysin kotoa kaavan pussukkaan, missä pohja on kapea ja terävä, muutoin pohja on hieman pullukka. Tuumin, että nytpä taidan kokeilla tehdä nahasta itselleni pussukkaa, kun en raaskinut Tallinan reissulta Olde Hansasta sellaista ostaa. Isoäitini jäämistöön oli jäännyt oranssia nahkaa ja päätin tehdä siitä koeponnistuksen, koska jos sen värinen nahka menisi hukkaan, niin ei niin harmittaisi niin paljoa kuin noista kalliimmista nahoista pykäistyyn.

Leikkasin kaavat ja käsinompelin nahat kiinni toisiinsa, yliluotellen. Apuna käytin ostamaani nahkaneulaa ja yllättävän hyvin se toimi. Ei tarvinut hampaat irvessä vääntää menemään, pikemminkin harmitti se kun lanka loppu aina kesken, niin hyvä vauhti oli. Langaksi valitsin jotain vahvaa puuvillalankaa, koska halusin, että pussukan tulee kestää painoakin. Siinä sitten reunoja ommellessa mietin, että näinköhän tämä pussukka on edes sen muotoinen mitä haluaisin, kun käännän sen ympäri. Päättäväisesti ompelin kaikki pussukan reunat yhteen. Kääsin työn ja totesin, että ompa ruma. Värikin tuntui loistavan silmiini neonvärin kaltaisesti ja päätin, että tämä on koepussukka. Väkästin siihen kuristusnauhan villaisen paksuista langoistani ja päätin näyttää tekelettäni Beatalle, että mitä mä nyt oikein tän kanssa teen.

Beatan kanssa tuumittiin, että mokkapuoli on niin upea, että sitä voisi käyttää ja jos tekisin nauhat reunaan, ompelisin ne siihen kiinni, tekisin koristepistot yläreunaan, niin pussukasta tulee varmaan upea. Ja... niinhän siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Tässä kuva tekeleestäni uusin nauhoin ja nyörein. Ja ei tää ihan nopein käsityö ollu, ympärysnauhankin teko vei noin 2 tuntia. =)

Seikkailu Tallinnaan

Kirjoitettu 28.4.2011. Muokattu 5.5.2014.

Kello pärähti soimaan perjantaiaamuna kello 5. Ajattelin, että voi kuolema, kun ei tartteis vielä nousta. Edellisenä yönä olin tietty, tyypilliseen tapaani, kukkunut aamuyöhön asti ja nyt sitten oli kosto suloinen. Reippaana tyttönä olin jättänyt viimeiseen tippaan Tallinnan kangaskauppojen metsästämisen kartalta. Tarkoitus oli nimittäin perjantaina vierailla ystäväni ja hänen muksujensa kanssa Tallinan vanhankaupungin päivillä ja poiketa mahdollisesti jossain kangaskaupassa, jos vain se osuisi sopivalle etäisyydelle vanhasta kaupungista. Ja löytyihän sieltä Kangas ja Nööp-liike, joka on kivenheiton päässä vanhan kaupungin muurista. Kello näytti kuitenkin puoli kahta kun valot sammutin. Tämäkin olisi pitänyt tehdä ajoissa.

Tallinnassa sitten vierailtiin Kangas ja Nööpissä, josta ostin metrin keltaista neulottua villakangasta. Ehkis ei neulonnan puolesta sovellu keskiaikaan, mutta se vaikutti kädessä niin huovuttuneelta, että ajattelin, jos se vaikka menisi siitä huolimatta. Meinasin tehdä siitä pyhiinvaeltaja-laukun kaltaisia ja myydä vaikka niistä toisen tai kaksi, jos kankaasta tulee, jos joku ostaisi pois. Sitten ostin tietty karmaisevan määrän eri liikkeistä tavaraa. Olde Hansasta poimin nahkakantisen kirjan, ruukullisen mustapippuria ja puulusikan. Käsityökellarista löysin soljen, jolla aion kiinnittää huntuni, sekä jaderannerenkaan. Rannerengas tarvitsee hieman muokkausta, kun noita kuminauhoja ei vielä keskiajalla ollut. Sadamarketin keramiikkaliikkeestä ostin kaksi savilautasta, pienen ruukun jauhomaiselle tai nestemäiselle aineelle ja taotut ruokailuvälineet.

Päiväsyöminki tehtiin Olde Hansa ravintolan lisäosan puolella. Siellä oli nättiä ja erittäin hyvää asiakaspalvelua. Otin sieltä kuviakin ja nautimme ruuaksi mitä keskiaikaisempia nautintoja. Itselläni oli hunajaista hapankaalia, villisikaa, hirveä, marjasosetta, jotain viljan kaltaista muhennosta ja punaviinikastiketta. Varmaan nettisivuilta tuokin ruoka löytyy, mutta en nyt jaksa käydä etsimässä. Jälkiruokia sitten täysmaidottomalle ruokailijalle sieltä ei löydy.

Illalla mietin vaihtoehtojani, että mitä tekisin. Neulaskintaat on valmiina ilman peukaloa ja peukalon tekoon tarvitsen ohjeet, joita en jaksanut alkaa etsimään. Sitten hunnunkin olin saanut valmiiksi torstaina. Ja kun konettani yritin saada toimimaan niin käteeni osui pussukan kaava. Päätin kaivaa nahkapalan esiin, leikkasin kaavasta pussukkaan puolikkaat ja etsin nahkaneulan sekä vahvaa lankaan ja kävin toimeen. Yllättävän hienosti pehmeän nahan lävi solahti neula ja nopeasti myös pussukka kasautui. Kello taas kuitenkin ilmoitteli, että alkaa olla aika mennä nukkumaan, joten jouduin jättämään työn kesken. Tuumin, että samalla voin miettiä, että jos haluan pussukkaan kirjailua, niin vielä ehdin niitä tekemään, ennen kuin kaikki sivut ovat ummessa. Silloinhan niitä on paljon vaikeampaa tehdä. Toki väripolitiikka voi hieman sotia keskiaikaisuutta vastaan. Nahka on hyvin oranssiin vivahtava. Mutta olenpa ainakin sitten tehnyt koeversion, jos ei muuta. Nimittäin ompeleen tyyppikin minulla oli hakusessa, tehdäkkö yliluottelulla vai millä. Aika näyttää mihin päädyn.