Nahasta pussukaksi

Löysin kotoa kaavan pussukkaan, missä pohja on kapea ja terävä, muutoin pohja on hieman pullukka. Tuumin, että nytpä taidan kokeilla tehdä nahasta itselleni pussukkaa, kun en raaskinut Tallinan reissulta Olde Hansasta sellaista ostaa. Isoäitini jäämistöön oli jäännyt oranssia nahkaa ja päätin tehdä siitä koeponnistuksen, koska jos sen värinen nahka menisi hukkaan, niin ei niin harmittaisi niin paljoa kuin noista kalliimmista nahoista pykäistyyn.

Leikkasin kaavat ja käsinompelin nahat kiinni toisiinsa, yliluotellen. Apuna käytin ostamaani nahkaneulaa ja yllättävän hyvin se toimi. Ei tarvinut hampaat irvessä vääntää menemään, pikemminkin harmitti se kun lanka loppu aina kesken, niin hyvä vauhti oli. Langaksi valitsin jotain vahvaa puuvillalankaa, koska halusin, että pussukan tulee kestää painoakin. Siinä sitten reunoja ommellessa mietin, että näinköhän tämä pussukka on edes sen muotoinen mitä haluaisin, kun käännän sen ympäri. Päättäväisesti ompelin kaikki pussukan reunat yhteen. Kääsin työn ja totesin, että ompa ruma. Värikin tuntui loistavan silmiini neonvärin kaltaisesti ja päätin, että tämä on koepussukka. Väkästin siihen kuristusnauhan villaisen paksuista langoistani ja päätin näyttää tekelettäni Beatalle, että mitä mä nyt oikein tän kanssa teen.

Beatan kanssa tuumittiin, että mokkapuoli on niin upea, että sitä voisi käyttää ja jos tekisin nauhat reunaan, ompelisin ne siihen kiinni, tekisin koristepistot yläreunaan, niin pussukasta tulee varmaan upea. Ja... niinhän siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Tässä kuva tekeleestäni uusin nauhoin ja nyörein. Ja ei tää ihan nopein käsityö ollu, ympärysnauhankin teko vei noin 2 tuntia. =)