Elämäni aikaa! En ole koskaan kokenut mitään tuollaista ja minä rakastuin. Ajattelin nauttivani pelkästän jo luonnon keskellä olemisesta, mutta ei. Sain uusia ystäviä, kiitos Poukan ja Tornan väki! Vietin nautittavia aamuja saunan terassilla. Sain todella hyvää ruokaa, kiitos Eva ja Uffe. Ja sain maidotonta ruokaa myös. ;-D Ja kiitos kaikille jotka tekivät päivistäni, öistäni ja aamuistani todella nautittavia, hauskoja ja lämpimiä Nuijasodassa! Te tiedätte keitä olette. ;-D Kiitos Ritari Rian, Lordi Torrkil, Lady Estrid ja Lord Geiri keskusteluistamme. =) Ja kiitos landsknechtien pornopöksyistä. Heheh!
Kymmenen päivän reissu Kavalahteen meni vain liian nopeasti ohitse. Tapahtuman lopussa puhuimme tyttöjen kanssa, että tapahtuman pitäisi kestää kaksi viikkoa eikä 10 päivää. Silloin meillä olisi aikaa tehdä muitakin juttuja kuin juosta paikasta toiseen. Joskus minä ihmettelin, että ilman kelloa tai puhelimen herätystä en olisi missään ajoissa. Koska meillä oli tietty aikataulu siellä ja eläen keskiaikaa tekee mitä teke tai mitä pitää tehdä. Kuten minun piti tehdä huppu itselleni, kylmän sään takia, kahdessa päivässä.
Ja nukkuminen todella pitkien ilta- ja aamubileiden jälkeen oli tärkeää ja se ei olisi toiminut ilman puhelinta. Todennäköisesti joka yö menin nukkumaan aikaisintaan kahdelta yöllä. En vain voinut lähteä kesken keskusteluiden tai hupien. Muutamina aamuina heräsin 11 aikaan koska menin nukkumaan vasta 6 aamuyöllä. Viimeisenä aamuna heräsin yhdeksältä vaikka olin mennyt nukkumaan vasta kuudelta. Mutta syy oli kauniissa aamussa, liian hyvässä seurassa ja mielenkiintoisissa keskusteluissa. Ehkäpä syytä oli myös siinä, että se oli viimeinen ilta. Mutta auringonnousun näkeminen, näkien kultaisen kimaltelun ja värähtelyn vihreissä lehdissä ja heinissä, niin en vain voinut välttää sitä. Ja yksi kuva on palanut verkkokalvoihini. Auringon kultaaman upean luontomme ja henkilön, joka kävelee minusta pois päin aamuauringossa. Sitä voisi verrata vanhoihin länkkäreihin, jossa mies ratsastaa auringonlaskuun.
Jos joku ajattelee, että keskiajan harrastaminen on jotain roolipeliä, niin se ei vain ole niin. Kaikki ihmiset joita tapasin ja joiden kanssa vietin aikaa olivat todella aitoja heidän vaatteistaan huolimatta. He eivät näytelleet mitenkään ja antoivat minulle mahdollisuuden tutustua heihin. Vaikka havaitsinkin muutaman ihmisen, joiden mielestä he olivat parempia kuin muut meistä. Mutta sama tilanne on kaikkialla, sitä ei vain tule kaikkien kanssa toimeen. Toivan vain, että nämä ihmiset miettisivät, että kuinka moneen uuteen ihmiseen he tutustuvat joka Nuijasodassa vai ovatko he näitä ihmisiä joiden näin ryhmissä joihin ei pääse sisään?!
Aamut alkoivat aamiaisella. Sitten meillä oli mahdollisuus osallistua kursseille jos halusimme. Lounas, kuten minä sitä kutsun, oli kahdelta iltapäivällä ja sen jälkeen meillä oli kursseja/luentoja jälleen. Muutamana päivänä oli mahdollisuus nähdä poikien Nuijasotaa ja turnajaisia. Ja täytyy sanoa, että olin todella otettu. Olin aina kuvitellut, että se on jotain pientä leikkimistä. Mutta olin niiiin väärässä. Heidän yllään oli todella painavia varusteita suojana ja he taistelivat muutaman tunnin kuuman auringon alla. Ja näin vammoja heidän kehoissaan iltaisin ja taistelijat olivat todella uupuneita jokaisen taistelun jälkeen. Tänään (sunnuntaina) sain kuulla, että jotkut miehistä ovat menettäneet hampaitaankin taisteluissa. Joten se ei ole todellakaan kevyt ja turvallinen harrastus.
Mutta on varmaa, että ensivuonna, jos mikään ei estä sitä, minä menen jälleen Nuijasotaan. Nyt vain pitää aloittaa uuden puvun tekeminen Investituuraa varten, joka on syyskuussa. Silloin saamme uudet paronilliset. Minun täytyy tehdä paljon nenäliinoja tapahtumaan, koska olen täysin varma siitä, että tulen itkemään. Siellä on toisten jäähyväiset ja toisten tulo. Ja olen varma, että siellä on paljon tunnetta ilmassa. Ja odotan todella näkeväni taas Nuijasodassa tapaamani ihmiset!
Ja pidä sormesi ristissä etten saa vatsatautia. Se harvensi osallistujiemme määrää, mutta onneksi oli rauhallinen pöpö ja vain 5 sadasta sai sen 10:ssä päivässä.
Oi! Melkein unohdin. Kiitos Ilkka ja Henriikkus Pöksyläinen veitsestä!!! Se on tehty tunteella ja Kavalahden rannalla. Ehkä se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun siinä paikassa on tehty. Joten pojat tekivät historiaa! Ja täytyy kyllä sanoa, että rakastan sitä veistä. Kuva tulee siitä myös tulevaisuudessa. =) Nuo miehet ovat todella lämminsydämisiä ja rehellisiä. Ja meillä oli hauskaa! Terveiset Ismolle sekä Leideille myös. ;-D
