Forgotten blog

Time flies indeed. Have to admit that I have forgot the blog for years. I felt it was hard to write to here and I was more on with my phone than computer. And I am not the best person to write up how I did something and take a photos while doing. I just go into doing that I forget to take a photos.

I have practised now 10 years medieval hobby in association called SCA (social creativity of anachronism). I have deeply enjoyed and it has been my personal “get away” -place. Nowadays life can be so hectic that it’s just nice to toss modern life to a side and live other time and place with easygoing mentality. :)

I try to continue to write in here but from now on I shall do it only English. Sorry Mom! One reason why I did not post often was that I had to write everything in two times. Now I try to stay in here only in English. It’s a language what I use in everyday life. Still sorry from my all mistakes with this language. I don’t like grammar and I try to write all how I hear them in my head. Lol!

I have made much stuff but here are couple of photos from last achievement.

This scroll as we call it is illuminated and calligraphed picture. The base with leaves has been made with gouache paints and black drawing pen like maybe 6 years ago. Paper is just watercolour paper. Nowadays I prefer drawing with ink and to Pergamenata. Easier to work when I make mistakes. Also I used gold paint into this work. Calligraphy was made in May this year and style is Bastarda. I like it really much. This has given out in Drachenwald court in Sweden this May. 

This making scrolls what we give out in our courts to our association members is just my passion. I deeply want to learn more the technique. I am not so eager to make ink or paints, I want to learn to use my pen and paint. I want to be really good in copying medieval illumination pictures and make those to be perfect to those people whom shall receive it. It’s my goal. 

I could write so many lines about how to make and why and so on but I am not good in that field yet so I feel I am not the teacher in this field. There are a way more better ones who share their knowledge. I want to share more inspiration to others that if I can make, you can make it too! I am not that person who get the perfect line when takes pen to hand or I am not the artists whom just in few minutes create something amazing. I use hours to do stuff... sometimes too little. :) Patience is the key to this scroll making. Until the next time and next pics! Summer is here, enjoy! 

Keskiajalla oli värejä - There were colors in medieval time

Monet ajattelevat aina keskiaikaa harmaana ja ruskeana aikana vaatteiden suhteen. Tämä johtuu varmaan sanonnasta "pimeä keskiaika". En lähde nyt tuon sanonnan selitystä suuremmin avaamaan, koska haluan näyttää teille värjäyksen tuloksistani kuvia. - Many people think that medieval clothing was grey and brown. Probably this comes from saying "dark age". I shall not start to open the meaning of dark age to you because I want to show you results from dyeing.

Viime vuonna kävin värjäyskurssilla ja tulokset olivat aivan uskomattomia. Käytimme toki perinteisiä krappia, kokenilliä, lupiinia, sipulia ja sinipuuta, mutta kokeilimme myös monia muita. En osaa enää luetella teille kaikkia kasveja, saatika, että tietäisin niitä englanniksi, mutta tässä teille parit kuvat siitä, mitä kasveilla värjätessä voi saada aikaan. - Last year I went to dyeing weekend lessons and the results was totally amazing. We used traditional dyeing ingredients like crapp, cocenil, lupin, onion and blue tree, but we also tried many other ingredients. I just don't remember all of them nor know the names in English. Anyway here comes pics to you that what you can achieve with dyeing yarns. 

Yllä olevassa kuvassa oli meidän ryhmämme lankoja ja kaikki alapuolella olevat ovat minun omiani. Käytimme täysvillaisia lankoja sekä sekoitteita. Värjäytymiseroa ei muistaakseni juurikaan ollut. - The pic above shows our group yarns. The pics under are from my yarns. We used 100% wool yarns and also mixed ones. If I remember right we did not see any difference at the result. 

Matsitunika - Fighting tunic

Suomen keskiaikaseurassa harrastetaan rottinkitaistelua ja monesti suojatun kehon päällä käytetään tunikaa. Myös haarniskan käyttäminen tunikan päällä on mahdollista. Eli keho tulee olla suojattu, jotta ei tulisi vammoja. - In medieval association SCA in Finland people does heavy fighting. Many times on the top of protected body people use tunics. Some may use armor on top of the tunic. Body must be protected so there would not so much injuries.

Tein useita vuosia sitten ensimmäisen taistelutunikan kaverilleni. Ja toisen tein noin kaksi vuotta siteen. Vasta nyt saan sen tänne laitettua. - Many years ago I made my first fighting tunic to my friend. This other I made couple years ago. Now I had time to put it here. 

Kaverini osti kankaat ja minä ompelin. Hän halusi puna-kelta-mustan värityksen eli hänen vaakunansa värit. Hän myös halusi sen olevan Saksalaisen landsknecht wappenrokin näköinen eli palkka-armeijan sotilaan päälysmekon kaltaisen. - My friend bought the fabrics and I sewed. He wanted it to be red-yellow-black like his device colors. He also wanted it to look like German Landsknecht Wappenrok like. 

Helmassa tulee siis olla poimutusta tai laskoksia, jotta sen kanssa voi liikkua ja jopa ratsastaa. Yläosassa tulee olla pääntiellä ja viistosti helmaa kohti koristeraitoja. Hihoissa myös on usein koristeraitoja tai jopa viillettyjä rakenteita, mutta halusimme hihoista yksinkertaiset jotteivät ne jäisi joka paikkaan kiinni eikä taistelutilanteessa tulisi välttämättä vammoja niin helposti. - In the hem line must be some cathering or pleating so there would be space for fighters moving or riding with the horse. On the top part there is often decorated cords going from shoulders to waist and also around the neck line. There is often decorated cords or shlashing at the sleeves but we wanted the sleeves be more simple. So then the fighter would not get stucked to any where so easily or injured him self in a fighting situations. 

Pääntie on iso kuten esimerkeissään ja sen alta monesti näkyy toinen takki tai valkoinen aluspaita. Vyötäröt ovat aika korkealla, mutta olisi näyttänyt hyvin hullulta nostaa vyötärö mahakkaalla ihmisellä ylös päin, kun hän pitää vyötä aina samassa kohtaa. Täten pidensin miehustaa normaalia pidemmäksi. - Neckline is big like those have been always. There can be seen other jacket under this so white chemise shirt. Waistlines has been quite high but in this case the fighter always keeps his belt at the same spot so there is no sence to put it higher. So I made bodice part more longer. 

Koska tunika tulee matsikäyttöön enkä halunnut sen heti hajoavan tai aikani menevän hukkaan, jos olisin tehnyt sen käsin, niin käytin tekemiseen ompelukonetta. Samoin kaikki viiltoja sisältävät nauhat ompelin tunikaan koneella kiinni. Leikkasin kaksi saman levyistä nauhaa eri väreistä. Päälimmäiseen suunnittelin viillot tasaisin välein. Leikkasin kankaaseen saksilla aukot sen jälkeen kun olin ne piirtänyt liidun avulla kohdalleen. Aukkojen reunat liimasin kangasliimalla sisäpuolelle. Laitoin nauhat päällekkäin. Käänsin sauman varat sisäpuolelle, silitin ne ja ompelin paikoilleen. Yksinkertaista, mutta hyvin on toiminut tähän päivään asti. Ei ole liimat rajoilleen. Materiaaleina puuvilla. - This tunic will be used in fighting so I did not wanted it to tear down soon or use my time to do it by hand sewing. That's why I used sewing mashine. I sewed so all the cords which I attached to tunic. I cut the same size patterns from different colors. Top piece I designed cutting lines with similar spacing. I draw the lines with charcoal and cut them out. I used fabric glue and turned edges to inside. I put cords on top of each other's, ironeda and sew those to their places. Simple but has worked well so far. Fabrics are cotton. 

Neulakirja - Needle book

Tein Keskiaikaseura Hukka ry:n myyntituotteisiin 1/2014 neulakirjan jämäkankaista. Keräsimme paloja seuramme jäseniltä ja jokainen sai tehdä mitä halusi. Itse päädyin neulakirjaan. - I made needle book for Medieval associaton Hukka ry for their market products 1/2014. We collect spare fabrics from our members and we had a chance to do what we wanted and I chosen this.

Laitoin sisälle pahvia kansiin ja jätin selän kohdan tyhjäksi, jotta siihen voi ommella kiinni kangasvihot johon voi laittaa neuloja. Vihkon reunan aina päärmäsin, ettei se purkene. Halusin villaiset vihot, jotta siinä pysyy neulat paremmin. Kirjan reunassa nyörit, nyörihaarukalla, jotta kirja pysyy kiinni. Sisäkannessa punainen pellavavuori. - I put card board inside the front and back cover. I left empty space for book back so I could sew inner pages to it more easier. Pages are wool so they holds better needles and edges are sewed with button hole stitches so those does not tear down. There is cord at the edge so I can close the book and it stays closed too. Inner lining is red linen.

Tällaisen kirjan tekeminen on hyvin yksinkertaista. Summittaisesti valitsin vain koon ja kannen kuvion. Kuvio sopii parhaiten 1400-luvun ompelijalle lehtien tyylin vuoksi. Kuviosta tuli isompi kuin ajattelin, mutta aivan hyvä ensimmäiseksi yritelmäkseni. Ja se myytiin samana päivänä, kuka lienee onnekas. :) - Making this book was really simple. I just picked up size I liked and the pattern to cover. Pattern is 15th century style because of the leave styles. Pattern became a bit too big but I was happy to it because this was my first attempt ever. And it was sold at the same day. Who ever was the lucky buyer? :)

Minulla ei ole kuvaa keskiaukeamasta, mutta mittasin sivujen keskikohdan, laitoin ne päällekkäin ja ompelin kanteen kiinni parilla pitkällä pistolla. Pitkäpisto kirjansidonta menetelmällä. - I don't have a pic of a center opening but I just measured the center of the page, put all together and stiched to the cover. I used long stich bookbinding metod. 

Viikinkivaatteet - Viking dress

Olen tehnyt nyt viikinkivaatteet, koska Kuningas Makarius pitää myös niitä meidän hallintokaudellamme. Halusin myös paremmin käyttää lasihelmiä joita olen tehnyt itse, ostanut tai saanut. Tällä hetkellä olen keskiaikaharrastuksessamme Kuningatar. - I have made Viking clothing because His Royal Majesty wears it during our reign and also I wanted to use better my all lovely glass beads what I have made, got or bought. And this moment I am Queen of Drachenwald Kingdom in my SCA hobby. 

Alusmekko on keltainen, essumekko on punainen ja essu on tummansininen. Ne ovat kuningaskuntamme värit ainakin suurimmaksi osaksi sillä uskon tummansinisen värin olleen Viikinki ajan mustan. - Under dress is yellow, apron dress is red and apron is dark blue. It is the colors of our kingdom, almost, because I believe that dark blue was the black in Viking era.

Ostin punaiset ja keltaiset kankaat Ruotissa toimivasta medetidsmodet.se yrityksestä. Villalangat ovat Hibernaatiopesäke-blogin pitäjän Mervin hankkimia ja silkkilangat ostin Tippet.fi yrityksestä. Hibernaatiopesäkkeen pitäjä eli Swan River Craft'in Mervi teki minulle asuissani olevat lautanauhat. Hän myös auttoi minua kaavojen teossa ja sovituksessa essumekkoon ja takkiin. - I bought red and yellow from Medeltidsmodet and blue from local shop. Yarns are from Mervi and Tippet.fi. Mervi made the tablet weaved cords and helped me with the fitting with a jacket and with apron dress. About the cord models she tells more in her blog Hibernaatiopesäke.

Birka-takkiin sain inspiraation vanhasta Äyräpään kansallispuvusta ja siksi siinä on punainen vuori sekä Kaukolan Kekomäen hautalöydön mukainen nauha. Soljet ovat lainassa Hibernaatiopesäklkeen Merviltä. Kiitos hänelle ja hänen yritykselleen. - Birka jacket got my inspiration from old national dress from Finland called Äyräpään puku. That is reason why I have dark red lining in it and also cord from Karjala area. Brooches I borrowed from Mervi. Thank you her and Swan River Crafts. :) 

Gollar - German 16th century

Saksalaisilla 1500-luvulla on monissa kuvissa kauluri, jota kutsutaan gollariksi. Saksalaisilla tarkoitan tässä Saksin hoviylimystöä sekä palkka-armeijan väkeä. Landsknechteillä eli Saksan palkka-armeijan väellä oli viiltoja tai rukseja heidän vaatteissaan, myös gollareissa. Itävallan palkka-armeijan väellä eli Reufleutereilla taas on plussia. - Germans used gollars with teir clothing on 16th century. In this text Germans are nobles from Saxon court and mercenary people. Landsknecht's are German mechenaries and they had x-patterns and lashes on their clothing, also in their gollars. Reufleuters are Austrian mechenaries who used + -patterns.

Ylempi gollar on Saksin hovipukua varten tehty kauluri ja alempi on Landsknecht vaatteisiin. Se on isompi siitä syystä, että se on tarkoitettu suojaamaan sateelta ja lämmittämään viileällä ilmalla hartioita. - Gollar witch is above is for Saxon court dress. The lower is for Landsknecht clothing. It is bigger so it covers me better from rain and it also keeps me warm in cool weather.

Alemmasta puuttuu vielä tinaiset nyörinpäät. -The lower still are missing it's tin cord ends.

Alemmassa on käytetty kahta väriä. Sisäpuolella yläosa on valkoinen ja helmanauha on punainen, jolloin se näkyy päällä olevan valkoisen nauhan viilloista. Yläosan päälipuoli on tietenkin punaista. Viillot piirsin liidun avulla tasaisesti suunniteltuani ensin niiden paikat oikeille etäisyyksille. Leikattuani viillot, ompelin niiden reunat käsin nurjalle puolelle. - you can see that there is only two color at the lower gollar. Inner side top part is white and hemline part is red which shows from the white top parts laches. Outer top part is red of course.  Slashes I draw with charcoal pen after I planned the exact place of these. After cutting the slash holes I turned seam edges to under side and hand sew them.

Smokkaus II - Smocking II

Edellinen paita oli aivan liian ohutta pellavaa, että se olisi säädyllinen. Valitettavasti myös se repeilee paljon saumoistaan ja laskoksistaan, jos siihen kohdistuu vähänkään vetoa. Niimpä ostin www.tippet.fi yritykseltä hyvää valkoista pellavaa uuteen alusmekkoon. Nimittäin yhden olen siitä jo tehnytkin. - My previous chemise was way too thin material to be decent. It also unfortunately tears part if it is getting any kind of stretching or pulling. So I bought really good linen for new chemise from www.tippet.fi. And I can say so because I have made one before from it.

Nyt kuitenkin valitettavasti selkäni on ollut niin kipeä, etten voi nojautua eteenpäin pitkää aikaa, joten jotain piti keksiä. Laitoin syliin läppäritason, missä on kiinteä tyyny alapuolella. Polvi ylös nojaten edessäni olevaan rahiin ja työpiste on valmis. :) Nyt sujuu merkkaus kuin tanssi. - Unfortunately I have had some back problems and I can not lean forward  long time. So I had to figure out something. I put a laptop computer laptable on to my lap. This table has a pillow attached under it. Then I just raised up my knee and I am leaning with my foot to heavy footstool. Now I have really nice working place. And now it is so easy to make markings to my chemise. :)

Smokkausta - Smocking

1500-luvun mekkoon pitää saada alusmekko ja sitä varten piti opetella smokkausta. / For my 16th century dress I needed to make chemise and that is reason I had to learn how to make smocking.

Tämä on koekappale, missä opettelin ekaa kertaa smokkausta. / This a piece where I tried smocking first time.

Alussa pitää tehdä kappaleeseen merkit vetolankoja varten. Itse askartelin kartongista (karkkilaatikosta) merkkauspohjan ja terävällä liidulla työnsin rei'istä merkit pellava kankaalle. / First you have to make marks for the pulling threads. I made this from candy box cover and with sharp charcoal I pushed marks thrue holes to linen fabric.

Vetolangat kiristetään ja saadaan aikaiseksi laskostettu rypytys. Tähän laskostukseen sitten ommellaan tietyn halutun tavan mukaan esimerkiksi hunajakenno kuvio. Googlettamalla löytyy hyvin ohjeita kirjontaan. / Pull fabric together using threads and so you will get pleated smocking. To this pleating you will sew the embroidery for example honey comb pattern. You will find good guiding from Google.

Tässä on hunajakennokuvio sen jälkeen kun vetolangat on otettu pois. Olen ommellut takapuolelle kiristävän langan, ettei valmis kirjottu kuvio veny liikaa. / Here is honeycomb pattern after I took pulling threads away. I have sewed attaching yarn to back side so the embroidered pattern would not stretch too much.

Kuvio on nätti, mutta koska kangasta on paljon ja se on ohutta, niin kuvio venyy vieläkin aivan liian paljon. Kankaalla on suuri merkitys, kuten myös kaavoituksella. Halusin kuitenkin väljän alusmekon, mutta tämä on liian väljä. Myöhemmin sain hyvän vinkin, että kirjailun taakse kannattaa kiinnittää kirjailun levyinen kangaskaistele, mikä pitää kirjailun halutun mittaisena. / Pattern is nice but fabric is too thin so the fabric stretches too much. The fabric type is important but also pattern design is too. I wanted to make really loose chemise pattern but this is too wide. Later I have got really good tip to put a piece of fabric behind the embroidery. Width is the embroidery width and lengthiness is what you need or want. It keeps the embroidered part it's measurement.

Keskiaikaiset lomat

Kirjoitettu 30.7.2012. Muokattu 5.5.2014. 

Sain eilen kuulla äidiltäni, että olen viimeksi kirjoittanut Nuijasodasta tänne blogiini. Mietin, että ei voi pitää paikkaansa ja pitihän minun tulla tarkistamaan tuo fakta. Syvät pahoitteluni laiskuudestani ja saamattomuudestani. Olen vissiin uhrannut enemmän aikaa elämään ja naamakirjaan sitten kuin muiden kirjallisten tuotosten tuottamiseen. Korjataanpa sitten virhe heti! 

Lomani ovat yksi toisensa jälkeen olleet hyvinkin keskiaikaisia. Päätin, että kun joudun hieman töitteni takia muokkailemaan lomiani, niin muokataan ne sitten keskiaikatapahtumien mukaan sopiviksi. Elämääni todellakin kuuluu keskiajan elävöittäminen intohimoisesti. En ole se joka paasaa kaiken oikeellisuudesta enkä se, joka kaivaa museoista tai muista tietolähteistä informaatiota ja tekee replikoita. Minä olen se, joka pyrkii uusimaan garderoopiaan, auttamaan toisia heidän garderoopien tai muiden kanssa ja kertomaan harrastuksesta eteenpäin. Pääsyy miksi harrastus on vielä 4 vuoden jälkeen voimakkaassa kasvussa on se tunnelma ja harrastajakaverini. Ilman mahtavaa ilmapiiriä olisin varmaan pistänyt villani ja turkikseni naftaliiniin ja keksinyt jotain muuta tekemistä. Syy on siis tähän paloon ystävissäni, kiitos heille.

TUPLASOTA
Kävin toukokuussa, elämäni ensimmäisen kerran, Double Wars -nimisessä tapahtumassa Etelä-Ruotsissa. Olin jo pidemmän aikaa kaivannut pääsyä taas ulkomaille ja nopeana varaajana varasin lentoliput etukäteen ja sisämajoituksen heti sen jälkeen, kun ilmoittautuminen avautui. Lensin Kööpenhaminaan ja sieltä junalla matkustin mukavassa seurassa toisen keskiaikaharrastajan kanssa Hässleholmiin. Reissusta tuli tuskainen ensimmäisen yön jälkeen kylmässä huoneessa, kun torstaina parantunut flunssani iski takaisin. Viikon köhin keuhkojani puhki ja palattuani kotisuomeen lääkärin tuomio oli keuhkoputken tulehdus ja alkava korvatulehdus. Niimpä reissussa tuli enemmänkin vain oltua sisällä ja otettua rauhallisesti. Osallistuin muutamiin luentoihin ja kerran auttelin keittiössäkin. Mahtavinta oli tutustua uusiin ihmisiin ja sitä kautta laajentaa taas tätä SCA-ystäväpiiriä. Viimeisenä iltana tutustuin Tilde-nimiseen tyttöön Styringheimin leirin rääppiäisjuhlissa. Tilde vaikutti siltä, kuin olisin tuntenut hänet jo vuosien takaa ja hän oli todella mukava. Pyytelin häntä sitten tulemaan Suomeen eli Aarnimetsän Paronikunnan tapahtumaan, mitä hän lupasi harkita.

KESÄ KRUUNAJAISET
Seuraavana tapahtumana oli kesä Kruunajaiset Inkoon Kavallahdessa, johon otin toisen viikon kesälomastani. Hyvä olikin, että ensimäiset viikon päivät olin vapaalla ja sain rauhassa pakailla ja puuhailla kaikkea reissuun liittyvää. Neljä päivää vietettiin mukavasti lomaillen ja nauttien mukavasta seurasta. Tavaroita olin ottanut hieman vähemmän mukaan, kun ei ollut omaa kuljetusta vaan pääsin toisen harrastajan kyydillä, jolla oli myös omat kamansa mukanaan. Ensimmäistä kertaa kuitenkin jaoin 10m2 telttani toisen henkilön kanssa ja mukavastihan se sujui. Tuo tavaramäärä, mitä pitää ottaa mukaan ei ole kaikkein kevyimmästä päästä eikä sitä koskaan vähänäkään määränä ole vähää. Mukaan pitää ottaa useita vaatekertoja, jos huono keli sattuu yllättämään, ja nehän painavat sekä vievät tilaa. Muutoinkin mukana oli puutarhapöytää ja tuolia, astioita ja käsitöitä.

Sunnuntaina piti kiireessä saada kaikki pakattua sekä laitettua autoon, ennen kuin sade tulisi. Enhän minä sitten tietenkään ehtinyt. Tunti sateetonta ja sitten sen jälkeen vajaa kolme tuntia vesisateessa (sadetakin kera) pakaten telttani sisältöä sekä purkaen ja uudelleen pakaten autoa. Kengät litisivät märkyyttä eikä mieli tehnyt aamiaista, kun lähdimme ajamaan pois. Matkalla sitten piti kuitenkin pysähtyä hampurilaisella ja se oli ihan hyvä aamiainen. =) Kotona sitten sain apua telttani levittämiseen kuivumaan, mutta muutoin raijailin kamani toiseen ja neljänteen kerrokseen rappusia pitkin. Huohotin hiestä märkänä voipuneena tuon rahtaamisen jälkeen puolisen tuntia. Mietin kyllä, että lähdenkö mihinkään enää telttani ja kamojeni kanssa, kun tämä on niin rankka harrastus. Lähdinhän minä sitten kuitenkin...

NUIJASOTA
... Nuijasota -tapahtumaan heinäkuussa, jossa vietin kaksi viimeistä lomaviikkoani. Sain Tildeltä kuulla, että hänkin on tulossa ja olin aivan innoissani. On aina mukavaa kun saadaan ulkomaalaisia ja uusia kasvoja meidän tapahtumiimme. Ja tiedossa oli viikko kielikylpyä, mutta tulisiko se ruotsiksi vai englanniksi, siitä en ollut vielä varma. =)

Torstai-iltana lähdin jo leiripaikalle, kun sain porukkani viemään minut sinne peräkärryn kanssa. Nimittäin, nyt otin aivan kaiken mahdollisen mukaan. Ajattelin, että voin tehdä mitä sattuu huvittamaan: ruokia, villamekkojani, paronin tunikaa, lettejä, kirjailua jne... Ruokia sain toki tehdä ja suunnitella, sillä kahden hengen ruokakunnasta tuli kolmen, sitten neljän ja lopulta kuuden hengen ruokakunta. Välillä se suijui kuin tanssi, mutta välillä se meinasi olla vähän nilkkoihin potkimista. Siitä huolimatta ei päästy laihtumaan. =) Kiitos mukana olleille! Enhän minä sitten paljoakaan käsitöitä tehnyt. Magnusille leikkasin paidan, kaavoitin housut toisia housuja apuna käyttäen, pidin vasemmalla kädellä huolta tekstiilityöpajastamme sekä leikkasin ja aloin ompelemaan Paronille tunikaa, minkä ompelussa Tilde intoutui auttamaan.

Tälläkin reissulla minulla oli uusi telttakaveri, jonka kanssa asuminen sujui mukavasti. Itse olen tavaramääräni kanssa nopea tyttö levittäytymään ympäriinsä. Nyt kuitenkin olin ottanut mukaani tavallisen teltan keskiaikatelttani lisäksi ja säilytimme tässä tavallisessa teltassani kaikkea ei-keskiaikaista, kuten matkalaukkua, vaatteita, myyntituotteita ja jouhiani. =) Tulen ehkä joskus toteuttamaan tämän uudelleen, ellen sitten hommaa isompaa telttaa. Jotenkin pidän siitä, että tavaroille on omat paikkansa, eikä minun tarvitse etsiä niitä mistään isosta arkusta tuntia ja siksi on kivempaa levittää ne. Hunnut roikkuivat teltaa kiertävällä narulla, sisäpuolella, kuten esiliinat, nauhat, ja muut tarvikkeet. Vaatteet roikkuivat henkareissa teltan seinustalla ja koreihin oli piilotettu käsitöitä sekä muita tarpeellisia tarvikkeita kuten meikkipussi, jossa siis oli pesutarvikkeeni ja ripsiväri sekä hiuslakka. =)

Leiri sujui kohtuullisesti vaikka kärsinkin suuresta epäonnesta ensimmäiset viisi päivää. Minulla jäi kotiin telttani metallikehikko, mikä minun piti käydä hakemassa kotoa, sain jalkaani syvän palohaavan koiran fleksistä jo tulotorstaina, mikä reissussa tietenkin märki ja tulehtui. Sain steariinia hiuksiini ja tunikani selkään teltan katossa olleesta lyhdystä, johon muutenkin löin päätäni ainakin 8 kertaa. Ampiainenkin pisti minua varpaaseen laittaessani kenkääni jalkaan ja kolme tuoliani rikkoontui, yksikään ei ollut minun allani. Sekä kaikenlaista muuta, meinasi tulla epäusko, mutta Tilden ansiosta hieman noiduttiin ja kutsuttiin onni takaisin luokseni ja sen jälkeen elämä taas hymyili. =) Tilden kanssa meni mainiosti, jopa niin, että ihan tuli häntä ikävä, kun erosimme. Sanoimmekin, että olisi ollut mahdollista, että kyllästyisimme toisiimme jo kahdessa päivässä, mutta näin ei käynyt "siskoni" kanssa. Vetinen keli tosiaan oli melkein koko leirin ajan, enkä jalkani takia käynyt kuin kerran saunassa, mikä sekin oli virhe, ja talviturkkikin lämmittää vielä yllä.

TURUN KESKIAIKAMARKKINAT JA HOLLOLAN KESKIAIKATAPAHTUMA
Kävin molemmissa tapahtumissa vierailijana ja normivaatteissa. Hieman oli ulkopuolinen olo ja sinällään teki mieli jäädä molempiin leireilemään. Leirimahdollisuus on Hollolassa parempi, koska siellä on oma keskiaikaleirinsä, missä ei ole suuriakaan vaatimuksia. Turusta ostin Medeltidsmodetin kankaita ison kassillisen ja lompakko huusi hoosiannaa. Hollolasta en juurikaan tehnyt ostoksia vaan nautin enemmänkin olemisesta, kiertelystä ja seurustelusta. Keskiaikatapahtumat eivät ole kuitenkaan tänä vuonna vielä osaltani ohitse vaikka kesäloma onkin jo pidetty. Elokuun puolen välin nurkilla on Hämeenlinnan keskiaikamarkkinat, joihin olen menossa leireilemään ja elämään keskiaikaista elämää. Syksyllä on ainakin kaksi SCA:n tapahtumaa, joista toinen on Kekri ja toinen Yliopisto. Kekriin meno on varma, mutta Yliopistoa pitää vielä miettiä. Mutta on tämä keskiaikaharrastus vaan niin ihana, että se tekee tästä ruohontallaajasta hyvinkin onnellisen. =)

Nuijasota 2011 - Cudgel War 2011

Oli jälleen kerran aivan mielettömän ihana tapahtuma. Tänä vuonna saavuinkin omalla vankkurillani paikanpäälle, mikä oli kyllä tupaten täynnä. Olin jopa joutunut kaverini vankkureihin antamaan pöydän ja neljä tuolia, koska ne eivät mahtuneet kuormaani. Sillä näin se tavaramäärä vaan vuodesta toiseen lisääntyy ja nyt oli vasta kolmas Nuijasota-tapahtuma, johon osallistuin.

Aarnimetsän Paronikunnan (www.aarnimetsa.org) mailla jälleen kerran vietettiin Nuijasotaa Inkoon Kavalahdessa heinäkuun toisella viikolla. Asustelin omatekemässä teltassani yksinäni. Olin vuorannut patjani taljoilla ja villavilteillä. Lattialla oli kaksi isoa rottinkiarkkua, joissa säilytin käsitöitäni ja muita tarpeellisia nautintoaineita, kuten alkoholia. Vaatteni olin ripustellut henkareihin naruille, mitkä olin sitonut telttakehikkoni reunoille. Näin pellavaiset ja villaiset vaattet säilyvät mielestäni parhaiten tuon 10 päivän reissun ajan. Lattian olin päällystänyt ensin isolla pressulla, jonka olin piilottanut kankaiden ja taljojen alle. Laskeskelin sen varaan, että jos kuivaan maahan sataa reilusti vettä, että vesi menisi sitten mielummin pressun alta kuin tavaroitteni päältä. Ja kuivana sitä pysyin vaikka parisen kertaa melkoiset vesisateet saimmekin kokea.

Jälleen viikko meni aivan mieletöntä vauhtia. Osallistuin erilaisiin työpajoihin, itsekin vedin nahkakantinen kirja-työpajan, kävin viettämässä päivän keittiössä kokkailemalla lounasta ja päivällistä, nautiskelin erittäin mukavasta seurasta Kertun ja Pietarin katoksen alla monina päivinä ja iltoina, tutustutin ystävätärtäni ja hänen tytärtään harrastukseemme sekä kokkailin lauantain suuriin pitoihin ruokaa kokin apulaisena. Viime vuonna 2010 olin paljon enemmän kuin tänä vuonna, sillä silloin meillä oli niin kuuma ettei jaksanut tehdä juuri mitään. Toki kuuma meillä oli nytkin ja aluspuvussa tuli hilluttua monena päivänä, mutta tällä kertaa kuumuus ei ollut aivan niin uuvuttavaa. Ja koska meninkin sitten paikasta toiseen ja kokkailinkin joka päivä ruokia (paitsi yhtenä) erään toisen harrastajan kanssa, niin loppusaldona olin tuon 10 päivän reissun jälkeen aika uupunut. Siispä otin hyvin ilolla vastaan Espanjaan lähdön Nuijasodan jälkeisenä maanantain. =)

Tässä kuitenkin kuvaa värjäilysaldosta. Itsekseni värjäilin (kiitos eräälle harrastajalle opastuksesta ja materiaalien lainauksesta) kanervasta ja suopursusta lankoja. Minun piti vielä värjätä suopursusta toinenkin erä, mutta väsyneenä purkiessani värjäystarvikkeita onnistuin heittämään väärän liemen ensin pois. Kanervan liemeä en voinut säilyttää, koska olin lisänyt siihen rautavitrilliä ja se olisi hapertanut langat, joten se piti heittää pois. Tulos ei aivan ollut sitä mitä piti, johtuen osittain varmaan siitä, ettei määrät olleet aivan 100%:sti sitä mitä ohjeen mukaan piti olla. Kummankin kuivapaino oli vähemmän mitä ohjeenmukaan piti olla ja lankaa tietenkin enemmän. Ahneutta oli siis ilmassa. Kuitenkaan en mielestäni aivan totaalisen huonoa värjäystulosta saanut, vai mitä olette mieltä? Vasemmalla siis kanerva ja oikealla suopursu. Ohjeet olin poiminut täältä, kiitos Milja Toukolalle! http://personal.inet.fi/yritys/milja.toukola/LuonnostaLuonnollisesti_kasvivarjays_resepteja.htm






Värjäsimme myös indigolla saadaksemme sinisiä lankoja ohjauksessa. Ja saimme mitä ihanimpia. Itse olin varautunut runsaalla lankamäärällä omiin värjäyksiini ja kas, sain myös sitten sinistä enemmän, kun indigo vaan antoi ja antoi ja antoi sinistä väriään senkin jälkeen kun kaikki olivat jo saaneet haluamansa vyyhdit. Tässä omia värjäystuloksiani. Kiitos tästä mahdollisuudesta saada sinisiä lankoja. Ovat aivan ihania!


*********


Once again it just was insanely wonderful event. This year, I travelled with my own carriage to the event place. My carriage was packed full of stuff. I even had to give to my friend's wagon a table and four chairs, because they did not fit in to my load. And like this the amount of goods just increases from year to year, and now it was only the third Cudgel War event, which I attended.

In Aarnimetsä Baron Municipal (www.aarnimetsa.org) lands once again celebrated the Cudgel War event in Inkoo campsite during the second week of July. I lived alone in my tent. I covered my matress with pulleys and wollen blankets. On the floor were two large rattan chest, where I kept my hand works and other necessary stimulants such as alcohol. My clothing was hanging in hangers on a rope which was attached the edges of my tent frames. This way linen and woolen clothes remains the best, in my opinion, during the 10-day trip time. I covered the ground with a big tarpaulin, which I had hidden under the cloth and skins. I have counted that if to the dry land rains a plenty of water, that then water would rather go under than over of my goods. And so I stayed dry, although we experienced a couple of times a considerable rainfalls.

Once again a week just went crazy pace. I participated in various workshops, I kept a leather cover book workshop, I spend a day in the kitchen by coocking a lunch and a dinner, I enjoyed the very nice company in Kerttu's and Pietari's cote on many days and nights, I introduced my friend and her daughter in to a medieval hobby and I helped to cook Saturday's fiest. Last year 2010 I had a lot more free time than this year, because then we had so hot weather that I hadn't the strength to do so much. Sure, we had hot now also, and I spend the days only wearing my under skirt, but this time the heat was not quite so exhausting. Because I went from place to place and spend a few days coocking for everyone and every day (except one) for my self, so after the 10-day trip I was pretty exhausted. So I waited a much to travel to Spain after the departure of the Cudgel War on Monday. =)

Here are the result of my dyeing. By myself (thanks to an enthusiast for the guidance and materials quote)I dyed yarns with a marsh tea and a heather. I was going to do another dyening with the marsh tea stock, but I was tired and I managed to throw off the staining stock. Heather stock I could not keep, because I had added an iron "vitrilli" into the stock and it would perished the yarns, so that I had to throw away. The result was not quite what it should be, probably because partly due to the fact that the amounts were not quite 100% what it was supposed to be according to the instructions. Both the plants dry weight was less what it was supposed to be according the amount of the yarn, which I had too much. So greed was in the air. However, I think I didn't received totally bad dyeing result, or what do you think? So the heather dyed yarn is on the left and on the right is from marsh tea. Instructions I picked up here, thanks to Milja Toukola! http://personal.inet.fi/yritys/milja.toukola/LuonnostaLuonnollisesti_kasvivarjays_resepteja.htm

1. photo and 2. photo

I also dyed with indigo blue yarns on the guidance. And we got the finest yarns. In fact I was prepared for plenty of yarn for my own dyeings and I couldn't use those I also got more blue, indigo. The stock just gave and gave the blue color, even after everyone had already received the desired coils of theirs. These are my dyening results. Thank you for this opportunity to get the blue yarns. These are just wonderful!

Keramiikkatöitä

Tavoitteenani oli tehdä ruukku, jossa voisin säilyttää vettä keskiaikatelttani kupeessa. Saimme kurssillemme ihanaa mustaa savea, jonka rakenne oli erittäin ihana. Tein ruukun makkaratekniikalla ja kerrokset vain tulivat aivan itsekseen. Tein ruukun siis noin kuudessa tunnissa. Ruukun sisällä on ruskealasite, jotta ruukku ei vuotaisi kun seula, koska mustasavi on erittäin huokoinen materiaali. Ulkopuolelle kaiversin eräästä 1100-luvun laatasta löytämäni kuvion. Käytän kuviointia myös laatoissa, joten olen tekemässä kurssillani, mutta jatkan laattojen parissa vasta syksyllä. Valitettavasti ruukkuni ei tule pitämään vettä huokoisen materiaalinsa vuoksi, mutta ei se mitään. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen työhöni. Ruukun korkeus on noin 27cm. / My goal was to make a pot where I could keep water beside my medieval tent. We got to our pottery course a wonderful black clay, which texture was very lovely. I made a pot with a sausage technique and layers just came all by itself. So I made this pot about in six hours. Jar inside have a brown glaze for that pot wouldn't leak like a sieve, because the black clay is very porous material. Outside I carved a pattern from a 1100's tile where I find a pattern. I also use the pattern in a tiles, which I'm makeing in my course, but I will continue working with them at the autumn. Unfortunately my pot probably will not hold water because of a porous material, but it does not matter. However, I am very pleased with my work. The height of the pot is about 27cm.




Erään kerran dreijatessani sain aika paljon jätettä aikaiseksi. Aloin sommitella nauhamaisia saviliuskoja kasaksi ja silloin keksin idean lohikäärmeestä. Siipiä ja lohikäärmeenpäätä, mikä kyllä näyttää suden ja lohikäärmeen sekoitukselta, otin lisää savea. Mutta joskus aivan sekopäinen luovuus ei ole huono vaihtoehto. Punaisuus muuten pronssisessa työssä johtuu kuvaajan vaaleanpunaisen paidan hohteesta. Ja pahoitteluni, mutta Blogspot kääntää koko ajan lohikäärmeen sivuttain. / On one occasion when I was useing potter's wheel I got a plenty of waste. I began to compose with the ribbon of clays to a heap and then I figured out the idea of the dragon. For wings and the dragon's head, which yes seems to be a mix of a wolf and a dragon, I took more clay. But sometimes just insane creativity is not a bad option. Redness of the otherwise bronze work is a photographers pink shirt glow. And apologies, but Blogspot translates the dragon sideways.




Vihreä kulho on tehty dreijaamalla. Savi ei aivan ollut keskitetty hyvin, mutta valmiista tuotteesta ei huomaa enää vinoutta. Kävin myös raku-kurssilla, josta sain aikaiseksi tuon punertavan maljakon. Kiitos saamistani kehuista opettajalta sen suhteen, että se on kuin malliesimerkki siitä mitä raku-savityöt voivat olla. Ja olen myös erittäin iloinen maljakon onnistuneesta muodosta. Maljakko ei valitettavasti pidä vettä myöskään, mutta rakusavi lasitteet ovat myrkyllisiä melkopitkälti, joten raku-savesta pääasiassa kannattaakin tehdä hienoja koriste-esineitä, eikä unelmoida japanilaisesta-sake-astiastosta. Tässä rakusavesta lisää infoa: http://en.wikipedia.org/wiki/Raku_ware . / Green bowl is made ​​with the potter's wheel. Clay was not quite well centred, but from the finished product you don't notice anymore it's skewed. I also went to raku-course, where I have made that reddish vase. Thanks for the praise from the teacher that it is like a textbook example of what raku clay work can be. And I'm also very pleased of the form of a vase. Vase unfortunately not hold water either, but raku clay glazes are toxic pretty much, so from raku clay mainly you can make great decorative items, and you can forget the dream of the Japanese-sake-dishes. From Raku clay more info here: http://en.wikipedia.org/wiki/Raku_ware.

Kirjansidontaa

Olen käynyt tosiaan koko talven kirjansidontakurssilla työväenopistolla. Kirjansidonta kuulosti älyttömän vanhojen ihmisten hommalta ja meninkin sinne periaatteenani tehdä keskiaikainen nahkakirja. Siinä sivussa opin kuitenkin peruskirjansidontaa ja paljon monenlaisia uusia ideoita sain. Olen joutunut toteamaan, että myös kirjansidonta on minun juttuni. Kirjansidonta vaatii ajattelua ja tarkkuutta, mutta se, että saan siinä käyttää niin paljon luovuuttani kuin haluan on vaan parhautta!

Tässä jotain tuotoksiani kurssilta. Oranssikantinen on tehty koptisidoksella, punainen kirjanen on nahkaa ja siinä on pitkäsidos ja edellä oleva kirja on aivan peruskirjansidontaa.



Ystävälläni Saijalla on laskettu aika tässä muutaman viikon kuluttua. Olen puoli vuotta tehnyt hiljalleen ystävälleni kirjaa ja olin erittäin iloinen vihdoin voidessani ojentaa sen hänelle. Ajatuksena kirjassa oli se, että hän voisi tehdä siitä uudenlaisen vauva-kirjan, johon hän voisi kirjoittaa tarinaa raskaudestaan sekä liittää kuvia ja tarinoita kaikesta mahdollisesta. Kirjankansi on lakattu, jotta se kestää paremmin käytössä.



Tässä takasisäkansi ja kirjan ulkoasu-kuva.





****

I have been doing bookbinding all winter time at "työväenopisto". Bookbinding sounded alot as a old people's hobby and I went there that I want to make a medieval leather book. On the side, however, I learned a lot of basic bookbinding and I got a wide range of new ideas. I have had to declare that the bookbinding is my thing. Bookbinding requires thinking and precision, but the fact that I can use as much creativity as I have is a greatness!

Here's some items from the course. The book with the orange cover is made with coptic binding, the red booklet is leather and has a long bond and the above book is very basic bookbinding.

My friend Saija has her calculated time (giving birth) in a few weeks. I've making a half years quietly to her the book and I was very pleased finally to be able to pass it to her. The idea of the book was that she could make it a new kind of baby book where she could write the story of her pregnancy, and attach pictures and stories about everything to it. The book cover is lacquered, so it is more sustainable in use.

Kadotettu inspiraatio

Olin koko syksyn ja talven Nuijasota tapahtuman jälkeen enemmän ja vähemmän kadonneen inspiraation vaivaamana. Keramiikka ja kirjansidonta -kursseilla kävin viikottain ahkeroimassa, mutta juurikaan mitään keskiaikaista en saanut aikaiseksi. Oli jotenkin tunne, että olin uuvuttanut itseni ahkeroimalla kaikenlaista mahdollista keskiaikaan liittyvää ja nyt halusin tehdä vaihteluksi jotain muuta. Aloinkin hieman huolestua, kun minkään tekeminen ei oikein suuremmin kiinnostanut, että mikäs minua nyt vaivaa? Nyt viikonloppuna ehkä sen kuitenkin hokasin ja löysin itseni uudelleen.

Olin jotenkin tuntenut, että osaan tehdä asioita ja olen ahkera. Sitten huomasin ympärilläni ihmisten olevan superahkeria ja saavan tehtyä miljoona asiaa enemmän kuin minä, vaikka tuntui, että teen paljonkin. Tuli vain tunne, että osaanko minä sittenkään. No, nyt varmaan siellä ajattelette, että osaanhan minä ja olenhan tehnyt paljon hienoja asioita. Mutta ei, kun minä olin asettanut itselleni kauhean korkeat tavoitteet. Olin jotenkin käskenyt itseäni olemaan mestari kaikissa asioissa mitä teen. Sitten kun kummitädille tekemäni 2 vatia eivät onnistuneet keramiikkatunneilla, villaiset neulakinnassukatkaan eivät oikein istuneet (toinen kapeampi kuin toinen), Herjolfsnes-mekko jäi kesken, kun olen niin muodokas ja oikeanlainen push-up-alusmekko uupuu, Seppo-Suutarin pajassa ei ollut minun saappaisiini sopivaa nahkaa pariin kertaan kun siellä kävin ja kukaan ei ole sovittelemassa kanssani täällä kotonani aluspukua sopivaksi. Jotenkin tuli sitten tuohon aikatauluuni niin monia takapakkeja ja minä heitin sitten kuvainnollisesti hanskat naulakkoon vähäksi aikaa. Oikein harmitti ja nolotti myöntää, että samalla yhdellä villaisella muikkarilla menen tapahtumasta toiseen ja projektit, joita minulta on tilattu odottavat keskeneräisinä. Vaikka olisin kaikki nuo projektit (kankaita on siis nurkkassa läjä, joihin on suunnitelmat olleet aikas valmiina) saanut helpostikin valmiiksi syyskaudella jos vain olisin halunnut. Tai ehken niitä saappaita, mutta kevät on hyvää aikaa niiden tekemiseen jos vain työni antaa sen verran periksi, että pystyn aina lähtemään kerran kuussa Hämeenlinnaan.

Vietin viikonlopun inspiroivassa seurassa Humalasalon järjestämässä Talvi-ilta -tapahtumassa. Nukuin ensimmäistä kertaa joka yö yli 7 tunnin yöunet, mitä ei ole ikinä tapahtunut missään eventissä ja olin erittäin iloinen. Nukkuminen ei juurikaan vähentänyt sitä, että sain viettää aikaa ja iltaa erittäin ihanien ihmisten kanssa paljon. Sitten kun katselin, että ihmisillä oli tulossa uusia projekteja ja toiset aloittelivat sellaisia, niin mietin, että miksen nyt minäkin heräisi taas jälleen eloon ja aloittaisi projektieni tekemistä. Enkä löytänyt mitään syytä siihen, että miksi en aloittaisi.

Niimpä tänään kävin Hucan tapaamisessa (jossa olin luullut olevan kehräämistä) ja leikkasin luumunvärisen villakankaani Bliautiin sopiviksi kaavapaloiksi. Jep, tuli tehtyä virhe hihojen osalta, mutta katselkaa minua sitten vain pimeässä. =D
Kävin tuolla nettisivuilla varmistamassa hihanimuotoa, kun hokasin, että minun piti tehdä hiha erilailla. Olin jo ehtinyt leikata liian kapeat etu- ja takakappaleet, siten, että minulle tulee normaalihiha vaatteeseeni, että olisin voinut niitä enää muuttaa nettisivuston kaavan kaltaisiksi t-hihoiksi. Tekevälle sattuu ja onneksi minua ei tuskin laiteta tuosta nyt jalkapuuhun. Seuraavaan mekkoon ehkä muistan sitten paremmin tulostella vinkkejä ja kaavoja. Nyt olin vain jotenkin intopinkeänä, että seuraavaan eventtiin tahdon itselleni uuden lämpimän mekon ja siihen tulee sivusaumaan nyöritys (ellen sitten saa siitä tehtyä ilman nyöritystä tarpeeksi kapeaa).

Kun saan tuon mekon valmiiksi, nappaan kouraani neulakinnassukat ja teen ne loppuun. Äiti haluaa l.valkoisen pipon täksi talveksi (ei keskiaikainen), mutta se joutuu myös vielä odottamaan vuoroaan. Sitten tarvitsee tehdä parit muutkin keskiaikaiset vaatteet itselle, että olisi tosiaan enemmänkin kuin yksi muinaispuku ja pellavainen bliaut-puku. Katsotaan, mitä kaikkea sitten saan aikaiseksi, kun otan taas löytyneen inspiraationi haltuuni. Tämä keskiajan elävöittäminen on vain niin ihanaa. <3

Käsillä luotua / Made by hands

Olen luvannut niin monesti tänne laitella kuvia siitä mitä olen tehnyt. Ja nyt on aika lunastaa tuo lupaus. / I have promised so many times to put photos in here what I have been made. And now it is a time to redeem that promise.



Kävin viime talvena tekemässä suutari Sepon pajassa itselleni karjalanpiirakka-tossut, kuten minä niitä kutsun. Aluksi kenkiin laitettiin säärten ympärille asti ulottuvat nauhat, mutta valitettavasti ne eivät toimineet minun sääressäni. Joten tyydyn sitomaan nauhat vain nilkkani ympärille. Samassa kuvassa on ensimmäiset keskiaikaiset sukkani. Sukat ovat tehty neulakinnas-tekniikalla suomenlampaan villasta. Villan sain lahjoituksena äitini ystävältä, jonka äiti oli ne aikoinaan kehrännyt. Nyt sukkia on pidetty jo niin paljon, että ovat jo hieman huovuttuneet. =D Mutta ovat aivan ihanat käyttää. / I went last winter to a cobbler shop, Seppo’s, to make for myself Karelia pie’s -flops, as I call them. At first to shoes were put long leather laces around the legs, but unfortunately they did not work on my legs. So I will just tie ribbons around my ankle. In the same picture is my first medieval socks. Socks are made with nalbinding technique from wool of the Finnish sheep. The wool I got from my mom a gift from her friend whose mother was spun that wool at her time. Now the socks have been worn so much already, that those are already a little bit felted. = D But those are absolutely wonderful to use.



Sitten tein pyynnöstä uuden matsitunikan harrastajakaverilleni. Hassuinta tunikassa oli se, että eräs skotlantilaisen pariskunnan vaimo oli tehnyt miehelleen lähes samanlaisen. Tämä hauska sattuma havaittiin kesällä Nuijasodassa. Itse sain idean malliin ja väritykseen eräästä Landsknechtien Waffenrockista, jollaista ko. matsaaja itselleen haluaisi. / Then I made from a request a fighting tunic to my SCA friend. The funniest was in that tunic that one wife of the Scottish couple had made to her husband almost identical tunic. This funny coincidence was observed in the summer in the Cudgel War- event. I got the idea to a design and coloring from the Landsknecht Waffenrock which the fighter himselves would want.



Sitten eräs sukulaisnainen innostui ehdotuksestani, että tekisin hänelle puvun. Sovimme, että teen hänelle helvetinikkunamekon, jonka alle teen alusmekon. No, samaan inspiraatioon syntyi hänelle pussukka ja vyö samoista kankaista. Sitten tietenkin hän tarvitsi päähineet. Loin hänelle pyhä birgitta-myssyn (kuvan mikä inspiroitti minua löydätte täältä: http://pistoksissa.files.wordpress.com/2008/08/sarja-pienempi.jpg) sekä hunnun siihen päälle. Hänen tyylinsä on siis 1350-luvulta. / Then my lady of my family got inspired from my suggestion that I would dress her up. We agree that I will make to her a surcoat dress (also “window to hell”-dress) and a underdress. Well, with the same inspiration I made a purse and a belt from the same fabrics to her. Then of course she needed a headgear. I created for her Saint Birgitta coif (picture wich inspired me you can find from here: http://pistoksissa.files.wordpress.com/2008/08/sarja-pienempi.jpg) and veil to cover it. Her style is, therefore, in 1350's.



Eräänä sunnuntaina tuli aherrettua melkoinen läjä riimukirjaimia koivupuuhun. Sain porukoilta koivupuun oksia, joista sahattiin sirkkelillä ohuet palat, sitten ne hiottiin ja sitten poltin juottokolvilla niihin kuviot. Ei ollut kyllä mikään nopea ja helppo homma. / One Sunday I grind quite a bunch of runes from a apple tree. I got a crowd of apple tree branches, which were sawn thin circular cuts with saw, then they are grinded with a sand paper and then I torched them irons patterns with soldering iron. That wasn’t any quick and easy job.



Ja lopuksi tässä on kuva ensimmäisestä sorvaamastani kulhosta. Hieman on paksuutta pohjassa, mutta ei se haittaa. Kulho on tehty koivusta. Sahasin koivulaudan paloiksi ja tein siitä liimapuulevyä. Levyt liimasin yhteen saadakseni kuution, josta sitten sorvasin tämän kulhon. Kulho olisi pitänyt tehdä kokonaisesta puusta, mutta minulla ei ollut sellaista saatavilla valitettavasti. / And finally, here is a picture of my first bowl made with turning. There is a bit of thickness at the bottom, but it does not matter. Bowl is made of birch. I sawed birch board into a pieces and made it glued board. I glued boards together to get the cube, which I was then turning this bowl. The bowl should have made an one peace of tree, but I did not have any available, unfortunately.

Hollolan keskiaikamarkkinat 2010

Tuossa tapahtumassa tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun löysin tämän harrastukseni. Tunne oli kyllä hyvin nostalginen. Markkinat olivat jälleen ihanat. Pystytin sinne oman keskiaikatelttani, jonka sain valmiiksi tuonne Nuijasotaan. Huomasinkin, että Hollolan markkinoilta olin ottanut kuvan teltastani, mutta täytyy sanoa, että pieniä mittavirheitä teltassani on. Tässä kuvassa ne korostuvat, vaikka toki teltta ei kuvassa ole asetettu aivan 100%:sti kehikkonsa päälle.



Perjantai-ilta sujui oman teltan laitossa sekä kierrättäessä sukulaisia keskiaikamarkkinoilla. Lauantaina heräsin ajoissa, koska odotin paikalle morsianta ja polttariporukkaa. Ystäväni oli siis menossa naimisiin myöhemmin kesällä ja yksi osio polttaripäivästä oli keskiaikailua. Olin saanut lainaksi sinisen aluspuvun toiselta harrastajalta, lainasin oman viittani ja vyöni morsiammelle. Hänestä tuli todella suomi-neitomainen ilmestys ja kaunis sellainen. Vietimme päivää syöden makoisia eväitä Yrmeän ämmän kievarissa. Morsian takoi itselleen haarukan Manalanpajan poikien avustuksella (Kiitos heille!).

Hän heitti myös kirvestä, kävi ennustajalla ja kävi tyhjentämässä viikinkilaiva Sotkan pohjaa vedestä pilssipumpulla. Päivän keskiaikamarkkinoilla kruunasi turnajaisten seuraaminen. Sunnuntaina vietin päivää taas sukulaisten sekä kummityttöni ja hänen perheensä kanssa kierrellen heidän kanssaan markkinoita, ennen kuin markkinat sulkeutuivat. Sitten alkoikin kova urakka teltan kasaamisessa ja purkamisessa, sillä lämpötila oli muuttunut erittäin kuumaksi ja paahtavaksi. Kaksi ensimmäistä päivää siis sateli ja oli viileää.



Tapahtuma oli erittäin ihana ja pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin, sekä sain viettää mukavia hetkiä tuttujen kanssa. En voi muuta kuin suositella tapahtumaa kaikille ja kiittää järjestäjiä taas hienosta työstä. Tapahtuma on aivan omaa luokkaansa: intiimi ja todellakin keskiaikahenkinen. =)

Telttaprojektiani ja Nuijasota 2010

Keväällä jossain vaiheessa päätin, että tulen tekemään itselleni oman keskiaikateltan. Tähän päätökseen ajoi tietous siitä, että mökkimajoitusta Nuijasota 2010:lle ei olisi todennäköisesti pahemmin tarjolla ja ajatus toisesta kesäreissusta kupoliteltassani metsänsiimeksessä ei houkutellut. Niimpä sitten eräänä päivänä tempaisin ja ostin huuto.netistä itselleni huvilteltan, joka oli tehty 80-luvulla. Tietoa minulla oli teltasta melkoisen vähän ostohetkellä, mutta tällä kertaa sika oli hyvä säkissä. Tässä tuosta kaunottaresta kuva.



Päätin ostaa telttaan kankaat paikalliselta yrittäjältä pitkän harkinnan ja kankaiden metsästelyn jälkeen. Hieman minulla oli ongelmia kankaiden saamisen kanssa, mutta viimein kankaat saapuivat minulle osa kesäkuun puolen välin jälkeen ja osa kesäkuun lopussa. Monia tunteja vietin ensin pöydän ääressä piirtäen kaavoja millimetripaperille (ensin tietenkin olin mitannut rungon) ja vielä tarkastutin tuloksiani ja suunnitelmiani hyvän ystäväni avulla. Sitten möyrin olohuoneen lattialla monet tunnit piirtäen kaavoja kankaalle ja leikaten paloja irti. Työn tuskaa ei yhtään helpottanut koko aikana tämän kesän mieletön kuumuus. Tuskan ja kuumuuden hien voin todella sanoa virranneen tuon teltan eteen. Lopulta viimein koitti palojen ompelu yhteen. Olin saanut takaisin lainasta oman koneeni, jolla kuulemma juuri ja juuri saattoi ommella paksusta markiisista keskiaikatelttaa (näin sain tietää toiselta teltan tekijältä, jolle lainasin koneeni). Niimpä sitten koettelin vääntää tikin oivallisen sopivaksi ja aloin hurruttelemaan kohtalaisella tikillä, koska parempaakaan en saanut aikaiseksi. Pahimmat tuskan hetket koin, kun 26 metriä kangasta piti pyörittää ompelukoneen ympärillä keittiönpöydälläni. Taakka oli painava ja välillä tikki tuntui junnaavan paikallaan ja välillä se suorastaan viiletti. Ompelukoneen neuloja katkoin tuon äherryksen tiimoissa vain 4 kappaletta, mikä sekin oli liikaa, kun alkoi neulat loppua ja uusien ostamiseen ei ollut aikaa. Avustuksella (kiitos heille) sain sovitettua teltan ja ompelin viimeiset tikkaukset puoli kolmen aikaan Nuijasodan alkupäivänä eli perjantaina 9.7. Voin sanoa, että helpotus oli mielettömän suuri, kun tuo projekti valmistui. Minulla ei vieläkään itselläni ole yhtään kuvaa tuosta uudesta teltastani. Jos jollain on, niin voi lähetellä niitä minulle. Kamerasta loppui muistikortin tila Nuijasodassa.

Pakkaaminen Nuijasotaan oli myös kiireen tulos, mutta yllättävän hyvin sain mukaan kaiken tarpeellisen. Ihanan avuliaiden keskiaikaseuraystävieni avulla sain tavarani toimitettua Inkooseen, jossa pystytin ensimmäistä kertaa kokonaan valmiin teltan. Harmitus oli suuri, sillä parista paikasta teltta ei vaan istunut. Jälkikäteen voi vain viisastella, että telttaa olisi pitänyt parikin kertaa sitten sovitella. Aika vain ei antanut myöden. Ja miksen aloittanut teltan tekoa aiemmin? Kesälomarat tulivat tiettynä päivänä ja niistä tuon projektin sitten kustansin. Hintaa teltalle tuli kaiken kaikkiaan 470 euroa. Elä äiti pyörry! =D Keskiaikaharrastus on vain vienyt tyttäresi nyt totaalisen kokonaan matkassaan.

Nuijasodan 10 päivää meni taas erittäin vauhdilla. Aamu alkoi sillä, että heräilin noin 9-10 välillä siihen, että teltassa on tukalan kuuma. Siitä sitten herättyäni menin päärakennuksen keittiöön tekemään itselleni aamiaista. Sieltä tuli usein lähdettyä uimaan ja valitettavasti monet luennot jätin sään takia väliin. Kerta kaikkiaan tuo uskomaton helle, minkä saimme Nuijasotamme iloksi, veti melkolaisen hyvin mehut tästä naisesta. Uinnin päälle menin sitten syömään jotain lounasta minkä jaksoin väkästellä, jonka jälkeen tuli taas mentyä uimaan, jonka jälkeen menin tekemään itselleni päivällistä. Ilta sitten onneksi viileni, jolloin tuli sitten vietettyä aikaa kavereiden ja saunan terassilla.

Osallistuin kuitenkin värjäyskurssille, jossa värjäsimme tällä erää punaisia lankoja. Aivan ihanan värisiä. Ja tietenkin minä, joka rakastan punaista olisin erittäin mielelläni voinut ottaa melkolailla kaikki värjätyt langat. Juu, siihen isoon lankakekooni, joka minulla täällä kotona jo on. =D Kuitenkin lämpö teki ihaniin opettajiimmekin tehtävänsä ja värjäykset jäivät vain kaksipäiväiseksi. Olenkin suunnitellut alustavasti, että kokeilisimme värjäystä keskiaikaseuraystäväni kotipihalla, tässä aivan naapurissani. Olisi ihanaa, jos saisimme tehtyä punaisia lankoja. Haluaisin tehdä itselleni tumput ja pipon punaisesta, tietenkin neulakinnas tekniikalla. Osallistuin myös kosmetiikkatyöpajaan, jossa keräsimme luonnonyrttejä, joista sitten teimme shampoota, hiushuuhdetta, voidetta, kuorintavoidetta jne. Työpajan jälkeen meillä työpajalaisilla oli sitten "mies onni sauna". Siellä loitsuttiin ja runoiltiin ja löimme toisiamme vihdalla selkään onnea toivottaen. Toivottavasti loitsut toimivat minunkin kohdallani! =D Osallistuin myös ihanaan lautanauhan kundontapajaan, joka on ehkä minun juttuni kaikkein eniten. Jossain vaiheessa talvea kokeilen sitä varmasti.

Leirillä en saanut juuri mitään valmiiksi. Tein siellä minulta tilattuja neulakinnassukkia hieman eteenpäin, mutta kiireellisinä projekteina oli ohuen pellavaisen alusmekon tekeminen sekä villaviitan turkisreunan ompeleminen. Sillä minulla ei ollut kuin yksi säädyllisen sopiva alusmekko leirille mentäessä, mikä oli 2 kerroksisesta kankaasta tehty. Voitte vain arvata, että oliko sen kanssa kuuma päivällä? Ja viitta oli tärkeä saada kuosiin, koska käytin sitä myös peitteenä ja pelkäsin, että neulat voisivat rikkoa ilmapatjan altani.

Mitä kaikkea teltastani sitten löytyi ja miten sen olin sisustanut? Omistan kaksi valkoista rottinkiarkkua. Näissä säilytin astioita, kuivaeväitä, kaikenlaista tarpeellista ja kankaita. Lattialla minulla oli pressu, minkä päällä oli punainen kangas, minkä päällä oli lehmäntaljani, 1 peurantalja ja hirven taljani, peittän pressua. Olin löytänyt ison eurolavan roskiksen vierestä, jonka sain avustuksella raahattua telttaani. Sen päällä oli pressua, viltti, ilmapatjani, viltti, lampaantaljoja ja peitteeni, jotka olivat villakangasta. Välillä öisin tuli kyllä sen verran viileä, että heitin vielä peurantaljankin päälleni sängyssä. Olin virittänyt narua kattoputkista ristiin rastiin ja näin sain riiputettua henkareissa vaatteitani teltan seinää vasten, sekä sängyn päälle olin ripustanut hyttysverkon. Ja kyllä nuo Inkoon hyttyset olivatkin äkäisiä tänä kesänä. Leiriväellä oli äärettömästi puremia ja isoja paukamia jaloissaan ja käsissään. Itse (kop,kop,kop) selvisin vain kolmella hyttysen puremalla, jotka vain vähän kutisivat. Olin hyvin onnellinen siitä, että maistuin hyttysille vissiin melko pahalle. =D Teltan olin koettanut siis sisustaa melko keskiaikaisesti, mutta samalla itseäni miellyttäen. Pidin sisustuksesta niin paljon, että todennäköisesti aion jatkaa samalla linjauksella.

Vaikka tänä vuonna en saanutkaan kuin yhtenä päivänä keskiaikaruokaa allergiani vuoksi, niin mielestäni leiri oli erittäin mahtava jälleen. Aivot kyllä olin nakannut narikkaan, enkä ajatellut yhtään töitä enkä työpaikkaani. Niin hyvin olin dementoitunut töihin mennessä, etten muistanut edes työpuhelinnumeroani. Ihmiset olivat nähneet takiamme äärettömästi vaivaa ja sain leirillä uusia tuttavuuksia paljon. Ah, meinasin unohtaa, että sain arvonannon myös arvon paronillisilta. Sain virvaliekin keltaisella nauhalla. Se kertoo, että olen toiminut monelle vanhemmallekin keskiaikaharrastajalle innoittavana uutena jäsenenä. Olin niin yllättynyt tästä, että pienen pienet kyyneleet ilmestyivät silmäkulmaani ja valuivat poskeani pitkin alas. Tästä kiitollisena sainkin onneksi luvan pyynnöstäni tarjoilla ensimmäistä kertaa kuninkaan pöytään lauantain pitojen aikana. Oli se jännää hommaa vaikkei tainut aivan täydellisesti se mennäkkään. Ainakin he saivat mitä loistavimmasta ruuasta jälleen mahansa täyteen, näin kuulin. =D Ensi vuonna siis uudelleen leireilemään!!!

Ajan vierähdys

Kiveni ei ole sammaloitunut vaikka aikaa on kulunut tänne tehdystä viimeisestä päivityksestä. Olen ollut laiskana ja keskittynyt enemmänkin Facebookissa palloiluun ja sinne kirjoitteluun. Mutta sain inspiraation ihanalta Neulakon Helenalta ja päätin taas tänne rustaista tarinaa.

Talvi vierähti tehden savitöitä, pilateksessa, uudessa työpaikassa ja keskiaikaharrastuksessani. Kerran kuussa tuli käytyä tapahtumissa, ostelin kankaita ja vähän väkästelin asioita. Kaikenkaikkiaan on tahtini ollut paljon rauhallisempi asioiden kanssa kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Tässä kuvaa Beatalle tekemästäni kannusta. Lupasin tehdä hänelle kannun jo talvella 2008-2009, mutta kannusta tuli pieni ja väärän värinen. Joten nyt jätin kannuun laittamatta lasitteen muualle kuin sisälle. Olen tyytyväinen ensimmäiseen isoon kannuuni vaikka muutoksia tuohonkin olisi voinut tehdä ja paljon. Inspiraationa oli kannu noin vuodelta 890.



Englannissa tosiaan kävin tammikuussa. Tuolloin pelkona oli Englannin lumisateiden takia, että pääsemmekö lainkaan edes lähtemään, sillä niin paljon oli lentoja peruttu. Reissumme osui juuri oikeaan saumaan, sillä lennot onnistuivat molempiin suuntiin. Reissuseura oli todella mukavaa ja tukivat hienosti minua ensimmäisellä "väärällä kaistalla" ajelullani. Muistittehan siis, että siellä ajetaan väärää puolta. Alla oli iso ja hyvin kulkeva perheauto ja sillä oli mukava huristella isoja ja vähän pienempiäkin katuja. Toki alla oli kesärenkaat.

Tapahtuma oli hieno ja ihmiset olivat todella mukavia. Ihastuin itse niin paljon Lyndhurstin pieneen kylään, että tahdon sinne kyllä toisekin kerran. Ja kuvia minulla ei tuolta reissulta ole yhtäkään, sillä olin unohtanut kameran kotiin. Voitte kuvitella, että harmitus oli kyllä suunnaton. Evan blogissa taitaa muistaakseni olla yksi luminen maisema kuva, jota voitte käydä kurkkaamassa. http://evagrelsdotter.blogspot.com/2010_01_01_archive.html Ikävintä reissussa oli se, että jouduin palelemaan ensimmäisenä yönä aivan suunnattomasti ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, etenkin kun oli matkaväsymys taustalla ja olimme perillä joskus kahden aikaan yöllä. Heillä oli tosiaan tapana sammuttaa lämmitys yöksi. Alla oli kylmä ja muovinen patja. Koetin kyllä laittaa viittaani alle ja kääriytyä makuupussiini umpisukkeluksiin, mutta se ei paljoa auttanut valitettavasti. Ruoka oli hyvää vaikka välillä olinkin vähän enemmän dieetillä kuin muut, koska allergiaani ei oltu huomioitu. Yllättävintä oli ulkomaalaisten SCA:laisten välinpitämättömyys modernintekniikan läsnäoloon. Kännykkään puhuttiin heti ulko-oven edessä aivan julkisesti, pöydällä oli tölkkejä ja pulloja sekä pinkin värinen lasten puukynärasia sekä loistelamput oli päällä melkein kestona. Ehkä toivun tuosta järkytyksestä joskus, mutta sitä ennen voin vain sanoa, että rakastan Aarnimetsäläisten tapaa piilottaa kaikki moderni ja autentisuuteen pyrkiminen.

Kuura

Eilen aamuna ihailin upeaa kuuraa mikä oli ruusunmarjoihin kerääntynyt ja tänään päätin sitten ottaa kameran mukaan laukkuun. Meinasin sitten myöhästyä töistä, kun intouduin vähän kuvailemaan. Mut ei näitä päiviä enää montaa valitettavasti ole, missä saisimme nauttia lehdellisistä maisemasta. Kohta on taas harmaata ja synkkää. Nyt täytän siis rinnukseni kauneudella ja valolla, että jaksan synkän talven yli. Ja jaan kauneutta teillekin. Hyvää ja nautinnollista loppusyksyä kaikille!

Lontoo kutsuu - London is calling

Sunnuntaina keskiaikaseuramme tapaamisessa eräs jäsenistämme aloitti keskustelun tulevista kruunajaisista uudelleen. Edellisenäkin viikendinä hän puhui asiasta, mutta pistin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun ajattelin ettei minulla ole varaa kuitenkaan. Nyt hän puhui noin 90 euron hintaisesta lennosta ja aloin höristelemään korviani. Sillä juuri muutamaa päivää aiemmin olin tsekkassut, että S-Pankkini tilille on hieman kertynyt rahaa, jolla voisin pienen reissunpoikasen tehdä. Olin kyllä harkinnut Lissabonia, koska kummitätini tytär opiskelee siellä, mutta nyt veti sitten Lontoo huomioni kokonaan puolelleen.

8.-10.1.2010 on Southamptonin läheisyydessä kahdettoista kruunajaiset Drachenwaldin valtakunnassa. http://www.drachenwald.sca.org/ on linkkiä valtakunnan sivuille. Koska olen mielestäni ansainnut pienen reissun ulkomaille aloin suunnitella asiaa eilen illalla kauhealla tohinalla. Etsiskelin hintoja lennoille ja autojen vuokraamishintoja jne, jopa kartalta kaivoin paikankin, missä kruunajaiset ovat. Olin niin täpinöissäni, että tänään päätin soittaa tälle koko sekoamiseni aikaansaaneelle henkilölle. Hän kertoi, että 4 ihmistä oli häneen ollut jo yhteydessä, kun oli Aarnimetsässä asiaa alkanut ehdottelemaan. Olisihan hienoa, että saatais mukavasti porukkaa, vaikka se 2 autollista. Nimittäin nyt kiinnostuneita lähtijöitä on 6 tai 7, kun soitin ystävällenikin ja aloin häntä houkuttelemaan mukaan. Sitten iski paniikki, että lento tarvitsee varata, että varmasti sen saan. Samoin murehdin paikkavarausta tapahtumaan, mutta arvoisa paronittaremme tai kenties paronimme olikin jo reippaasti varannut tapahtumaan 4 paikkaa. Nyt minun tarvitsee enää vain runoilla tapahtumajärjestelijälle tietoni.

Niimpä illalla puutöistä kotiin saavuttuani aloin varata itselleni lentoa. Ja onnistuinkin siinä pienen takkuamisen jälkeen. Nimittäin mokkula taas vähän hidasteli ja pari kertaa paiskas minut ohjelma ulos nettivarauksesta. Nyt voin kohta alkaa sairastua matkakuumeseen, sillä sehän on varmaa. Sekä alkaa murehtimaan kaikkea mahdollista. Kuten: miten ihmeessä mä ees ymmärrän mitä ne siellä puhuu? Kääk! Viimeksikin Investituuran hovissa olin välillä niiin pihalla vaikka mielestäni englantia ihan hyvin ymmärränkin. On vaan niin paljon uutta sanastoa minulle.

Mä olen lähdössä LONTOOSEEN! =)

*****

Last Sunday in our SCA-meeting one of the member's started conversation again about the becoming Coronation. Last weekend he also talked about the matter but I didn’t listen because I was sure that I cannot afford it. Now he talked about the cost of the flight, about 90 euros, and I started to listen. Because only few days ago I was checked that I have money in my S-Bank account, and the money I could use to travelling. I already was thinking Lisbon where my godmothers daughter studies but now London took my whole attention.

8-10.1.2009 near Southampton is the 12th Night Coronation –event in Drachenwald kingdom. http://www.drachenwald.sca.org/ is link to kingdoms page. I think I have earned little trip to abroad so I started to planning it last night with big passion. I was searching prices to flights and car’s and so on. Even I searched the action place from the map. I was so excited that today I decided to call this person who blame it is that I am so messed up (in good way). He told me, that 4 people was contacted him already in Aarnimetsa after he was started to propose this matter. It would be great that we would have conveniently group with us for example amount of people for 2 cars. You see that now there is 6 or 7 people who are interested of travelling. One of those is my friend who I started to tempt to join in. Then the panic started that I have to book my flight that I at least get it. Also I was worried about the event booking but our honourable baroness or maybe our baron was already booked 4 places to event. Now I only have to “make a story” of my information to the event steward.

So in this evening after I came home from my carpentry hobby I started to book my flight. And I was succeeding with it after little problems of my internet connection. I was thrown out few times from booking because of my slow connection. Now I can start to be nervous about the journey because I am so excited about the travelling. And I can also to start to have a panicking about everything like “how in earth I even understand anything what they say in there?” Help! Because last time in Investiture court I was so ooooout though I think I speak English quite good and understand also. But there is just so much new vocabulary to me.

But I am going to go to LONDON! =)

Lomaflunssailua

Meni sitten koko loma sairastaessa flunssaa. Rankkoja nämä keskiaikareissut, kun aina tulee kipeäksi. Saapi nähdä mitä tuo Keppiä ja käsitöitä-tapahtuma marraskuussa. Pitäisköhän sen tapahtuman jälkeen varata valmiiksi lomaa, että on sitten varmasti taloonpäin kallellaan, et jos sattuis vaik sairastumaan?! =) Toki, uskoin vahvasti, että tervehdyn nopeasti enkä halunnut käydä lääkärissä tällä kertaa, mutta toisin kävi. Vielä tänäänkin jouduin ottamaan lääkettä, että jaksoin lähteä iltaharrasteeseen.

Tänään oli vuorossa syksyn eka kerta puutöissä. Tavoitteena on siellä tehdä puukulho (keitto/puuro) ja keskiaikainen jakkara. Muuta en varmaan ehdikään, kun aikaa on kaikenkaikkiaan 33 tuntia, joista 6 tuntia meni jo poissaolojen merkeissä. Tänään kuitenkin pääsin tutustumaan lähemmin elämäni ekaa kertaa sorviin. Ihana kapine! Tykkäsin kyllä. Ensin ajattelin olevani siinä surkea, mutta yllättävän hyvin puu totteli käskyjäni talttojen kanssa. Kai ne niitä nimeltään olivat? On uusia aina nuo nimikkeet ettei niitä yhdel kerral opi tai muista. Mutta väkästin melkein valmiiksi survimen. Ope oli nähnyt ravintolassa sitruunaan ja limeen omanlaisensa puisen survimen ja siitä sitten tein kopioyritelmää. Hieman pidempi tulee mun survimesta, mutta eipä ekalta työltä voi vaatia paljoa. Työ jäi kesken ja ensikerralla hieman vielä tarkennan sitä ja sitten hiontaa sekä päätypalojen irroitus. Nyt leikkasin kakkosnelosesta vannesahalla 5,5cm suorakulmion jonka pituus oli pauttirallaa survimen pituus. Sitten merkitsin palikkaan keskikohdan molempiin päihin ja höyläsin käsihöylällä sivuista kulmat pyöreämmiksi, jotta se ei sitten niin rynkyttäisi käsiä varten kun pala pyörii sorvissa. Tämän jälkeen asetettiin palikka sorviin ja sitten aloitettiin vaan työstäminen. Pahoittelen huonoa ilmaisuani mahdollisissa nimikkeissä, koska puutyöalansanasto on mulla vielä vähän hakusessa.

Sunnuntaina sitten iltapäivällä lähdin kohti kotia, koska illalla oli tiedossa keskiaikaseurassamme tapaaminen jonka aiheena oli calligrafia sekä illuminaatio. Niistä voitte lukea lisää: http://www.aarnimetsa.org/as.php?lang=fi#illuminaatio. Ja tulihan siellä väkästettyä vähäsen jotakin, mutten pahemmin jaksanut kun oli taas selkeästi lämpö nousussa. Väkästin kyllä ostamallani calligrafia-setillä kuluneella viikolla "early gothic"-tyylillä kutsut eräisiin juhliin ja olin lopputulokseen tyytyväinen kyllä.

On tosi mukavaa kun voi kokeilla erilaisia asioita elämässä; kankaista tehdä vaatteita, kutoa kankaita, savitöitä, puutöitä, calligrafiaa, neuloa, tehdä nyörejä jne... Monet kaverit ovat ihmetelleet välillä, että mistä löydän energiaa kaikkeen. Voin vain sanoa, että nautittavat harrastukset ja mukava elämä tekevät elämästäni energisen.