Keramiikkatöitä

Tavoitteenani oli tehdä ruukku, jossa voisin säilyttää vettä keskiaikatelttani kupeessa. Saimme kurssillemme ihanaa mustaa savea, jonka rakenne oli erittäin ihana. Tein ruukun makkaratekniikalla ja kerrokset vain tulivat aivan itsekseen. Tein ruukun siis noin kuudessa tunnissa. Ruukun sisällä on ruskealasite, jotta ruukku ei vuotaisi kun seula, koska mustasavi on erittäin huokoinen materiaali. Ulkopuolelle kaiversin eräästä 1100-luvun laatasta löytämäni kuvion. Käytän kuviointia myös laatoissa, joten olen tekemässä kurssillani, mutta jatkan laattojen parissa vasta syksyllä. Valitettavasti ruukkuni ei tule pitämään vettä huokoisen materiaalinsa vuoksi, mutta ei se mitään. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen työhöni. Ruukun korkeus on noin 27cm. / My goal was to make a pot where I could keep water beside my medieval tent. We got to our pottery course a wonderful black clay, which texture was very lovely. I made a pot with a sausage technique and layers just came all by itself. So I made this pot about in six hours. Jar inside have a brown glaze for that pot wouldn't leak like a sieve, because the black clay is very porous material. Outside I carved a pattern from a 1100's tile where I find a pattern. I also use the pattern in a tiles, which I'm makeing in my course, but I will continue working with them at the autumn. Unfortunately my pot probably will not hold water because of a porous material, but it does not matter. However, I am very pleased with my work. The height of the pot is about 27cm.




Erään kerran dreijatessani sain aika paljon jätettä aikaiseksi. Aloin sommitella nauhamaisia saviliuskoja kasaksi ja silloin keksin idean lohikäärmeestä. Siipiä ja lohikäärmeenpäätä, mikä kyllä näyttää suden ja lohikäärmeen sekoitukselta, otin lisää savea. Mutta joskus aivan sekopäinen luovuus ei ole huono vaihtoehto. Punaisuus muuten pronssisessa työssä johtuu kuvaajan vaaleanpunaisen paidan hohteesta. Ja pahoitteluni, mutta Blogspot kääntää koko ajan lohikäärmeen sivuttain. / On one occasion when I was useing potter's wheel I got a plenty of waste. I began to compose with the ribbon of clays to a heap and then I figured out the idea of the dragon. For wings and the dragon's head, which yes seems to be a mix of a wolf and a dragon, I took more clay. But sometimes just insane creativity is not a bad option. Redness of the otherwise bronze work is a photographers pink shirt glow. And apologies, but Blogspot translates the dragon sideways.




Vihreä kulho on tehty dreijaamalla. Savi ei aivan ollut keskitetty hyvin, mutta valmiista tuotteesta ei huomaa enää vinoutta. Kävin myös raku-kurssilla, josta sain aikaiseksi tuon punertavan maljakon. Kiitos saamistani kehuista opettajalta sen suhteen, että se on kuin malliesimerkki siitä mitä raku-savityöt voivat olla. Ja olen myös erittäin iloinen maljakon onnistuneesta muodosta. Maljakko ei valitettavasti pidä vettä myöskään, mutta rakusavi lasitteet ovat myrkyllisiä melkopitkälti, joten raku-savesta pääasiassa kannattaakin tehdä hienoja koriste-esineitä, eikä unelmoida japanilaisesta-sake-astiastosta. Tässä rakusavesta lisää infoa: http://en.wikipedia.org/wiki/Raku_ware . / Green bowl is made ​​with the potter's wheel. Clay was not quite well centred, but from the finished product you don't notice anymore it's skewed. I also went to raku-course, where I have made that reddish vase. Thanks for the praise from the teacher that it is like a textbook example of what raku clay work can be. And I'm also very pleased of the form of a vase. Vase unfortunately not hold water either, but raku clay glazes are toxic pretty much, so from raku clay mainly you can make great decorative items, and you can forget the dream of the Japanese-sake-dishes. From Raku clay more info here: http://en.wikipedia.org/wiki/Raku_ware.

Ajan vierähdys

Kiveni ei ole sammaloitunut vaikka aikaa on kulunut tänne tehdystä viimeisestä päivityksestä. Olen ollut laiskana ja keskittynyt enemmänkin Facebookissa palloiluun ja sinne kirjoitteluun. Mutta sain inspiraation ihanalta Neulakon Helenalta ja päätin taas tänne rustaista tarinaa.

Talvi vierähti tehden savitöitä, pilateksessa, uudessa työpaikassa ja keskiaikaharrastuksessani. Kerran kuussa tuli käytyä tapahtumissa, ostelin kankaita ja vähän väkästelin asioita. Kaikenkaikkiaan on tahtini ollut paljon rauhallisempi asioiden kanssa kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Tässä kuvaa Beatalle tekemästäni kannusta. Lupasin tehdä hänelle kannun jo talvella 2008-2009, mutta kannusta tuli pieni ja väärän värinen. Joten nyt jätin kannuun laittamatta lasitteen muualle kuin sisälle. Olen tyytyväinen ensimmäiseen isoon kannuuni vaikka muutoksia tuohonkin olisi voinut tehdä ja paljon. Inspiraationa oli kannu noin vuodelta 890.



Englannissa tosiaan kävin tammikuussa. Tuolloin pelkona oli Englannin lumisateiden takia, että pääsemmekö lainkaan edes lähtemään, sillä niin paljon oli lentoja peruttu. Reissumme osui juuri oikeaan saumaan, sillä lennot onnistuivat molempiin suuntiin. Reissuseura oli todella mukavaa ja tukivat hienosti minua ensimmäisellä "väärällä kaistalla" ajelullani. Muistittehan siis, että siellä ajetaan väärää puolta. Alla oli iso ja hyvin kulkeva perheauto ja sillä oli mukava huristella isoja ja vähän pienempiäkin katuja. Toki alla oli kesärenkaat.

Tapahtuma oli hieno ja ihmiset olivat todella mukavia. Ihastuin itse niin paljon Lyndhurstin pieneen kylään, että tahdon sinne kyllä toisekin kerran. Ja kuvia minulla ei tuolta reissulta ole yhtäkään, sillä olin unohtanut kameran kotiin. Voitte kuvitella, että harmitus oli kyllä suunnaton. Evan blogissa taitaa muistaakseni olla yksi luminen maisema kuva, jota voitte käydä kurkkaamassa. http://evagrelsdotter.blogspot.com/2010_01_01_archive.html Ikävintä reissussa oli se, että jouduin palelemaan ensimmäisenä yönä aivan suunnattomasti ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, etenkin kun oli matkaväsymys taustalla ja olimme perillä joskus kahden aikaan yöllä. Heillä oli tosiaan tapana sammuttaa lämmitys yöksi. Alla oli kylmä ja muovinen patja. Koetin kyllä laittaa viittaani alle ja kääriytyä makuupussiini umpisukkeluksiin, mutta se ei paljoa auttanut valitettavasti. Ruoka oli hyvää vaikka välillä olinkin vähän enemmän dieetillä kuin muut, koska allergiaani ei oltu huomioitu. Yllättävintä oli ulkomaalaisten SCA:laisten välinpitämättömyys modernintekniikan läsnäoloon. Kännykkään puhuttiin heti ulko-oven edessä aivan julkisesti, pöydällä oli tölkkejä ja pulloja sekä pinkin värinen lasten puukynärasia sekä loistelamput oli päällä melkein kestona. Ehkä toivun tuosta järkytyksestä joskus, mutta sitä ennen voin vain sanoa, että rakastan Aarnimetsäläisten tapaa piilottaa kaikki moderni ja autentisuuteen pyrkiminen.

Savenvaivantaa ja lomailua

Kirjoitettu 17.9.2009. Muokattu 5.5.2014.

Kävin eilen illalla jälleen ensimmäisen kerran tänä syksynä savitöitä tekemässä. Halusin päästä kauheesti dreijaamaan ja kun olin myöhässä niin ajattelin, että ei siellä varmasti ole enää dreijaa vapaana. Oli kuitenkin ja pääsin taas roiskimaan housuni saveen, essuakin myöden. Tumma saviköntti painoi 906 grammaa ja mätkäisin sen siihen keskelle dreijaa. Ope tuli mukavasti viereen opastamaan, kun aivot oli jäänny kesälomalle. Mää nostin ja laskin savea dreijan pyöriessä täpöllä. Mut en saannu keskelle vaikka toistin sitä ja kuinka monesti. Aloin ihan uupumaan jo ja puolet savesta oli päätynyt veden mukana dreijan altaaseen. Ope tuli ja parilla nostolla se keskitti niin vaivattoman näköisesti sen saven. Mä oon niin kade! Sitten hitaasti aloin painaa peukaloilta keskeltä, tehdäkseni aukon, jonka jälkeen levitin peukaloillani savea saadakseni pohjapinta-alaa. Ja sitten nostatin reunoilta kulhon muotoon. Tuote syntyi varmaan muutamissa minuuteissa tuon keskittämisä-äkerryksen jälkeen. Ja sit tuli fiilis, että tässäkö tää nyt oli taas sit. Sitten koetin taistella kulhon pois dreijan päältä ja lopulta ope tuli apuun. Ja eikun seuraavaa väkästämään.

Päätin, että minähän keskitän tämän paakun nyt. Ja mielestäni sain sen melkolailla keskelle, aivan pienen pienen pikkuriikkinen vinous siinä oli. Olisin saattanut onnistuakin kulhossani ellen olisi innostunut ohentamaan liikaa kulhoa alareunasta ja niimpä se lätsähti, koska yläreuna oli niin raskaan painava. Hieman harmitti. Mut siitä taas opin enemmän. Kolmanteen kulhoon taas tehtiin open kanssa yhteistyötä keskittämisessä, mutta itse sain kulhon jopa dreijan päältä pois. Nyt työväenopiston hyllyllä on kaksi kulhoa kuivumassa. Ensi kerralla sitten keskityn kulhojen pohjan dreijaamiseen ja siistimiseen sekä teen niitä maustesarvia. Näkyi olevan ihanan tummanruskeaa savea odottamassa pöydällä, että joudun siitä varmasti niitä väkästelemään. Pakko päästä kokeilemaan. Sinne oli tullut antiikkisaveakin, johon tulee polttojen jälkeen tummempia pintoja ulokkeisiin kohtiin. Ehkäpä joudun sitäkin kokeilemaan, kunhan ehdin. Niin kiva syksy on tulossa, että olen aivan innosta sekaisin. Hyviä syksyisiä päiviä itse kullekin säädylle! =)

Käsityöllistä eloa

Eilen illalla taas euran aluspuvun (luonnonvalkoinen kangas) sai uusia pistoja saumaansa. Tuntui mukavalta tehdä vaatetta, jonka on kokonaan ommellut itse käsin. En oikeasti voinut kuvitellakaan, että moinen käsinompelu voisi tuottaa moista tyydytyksen tunnetta. Kuitenkin se, että näkee oman kätensä tuloksen ja sen, että vaikka vaate valmistuu hitaasti, mutta se valmistuu kuitenkin.

Parit tilaustyötkin odottavat vielä valmistumista. Nauha pitäisi saada nuolikotelon kylkeen valmiiksi ystävälleni, toiselle ystävälleni pitäisi saada 1340-luvun puku valmiiksi ja kolmannelle henkilölle pitäisi saada pampulahuivi kudottua. Toki voipi tulevaisuus tuoda vielä muitakin tilaustöitä eteen, mutta odottelen niitä innolla. Käsityöt on jotenkin vaan niin ihanan rentouttavia. Tänä iltana pienestä flunssastani huolimatta tarvitsee lähteä käymään savitöissä, ekaa kertaa tänä syksynä. Koetan heti saada dreijan otettua haltuuni, jotta voisin pyöräyttää parit kupposet aikaiseksi. Silläkin saralla muuten odottaa tilaustöitä: maustesarvia, kolmikorvainen juomatuoppi sekä viikinkiaikainen iso kannu. Itselleni koetan nyt ekaksi sen puurokulhon kuitenkin vääntää. Ehtii kuivumaan sitten seuraavalle kerralle, jolloin veistelen pohjan ja vien tuotteet polttoon. Tuolloin ehkäpä vääntelen sitten maustesarvia urakalla, koska pitää laskea sen varaan, että vietän välissä yhden viikon opiskelun takia muualla, niin en voi aloitella mitään suuria projekteja, etteivät ne kuivuisi sillä välin käsiin.

Tiedättekö, että elämä on sitten oikeasti niin ihanaa?!?!?! =D

Keramiikan tuotoksia...

Kävin eilen taas keramiikkatunnillani ja toin sieltä tullessani parit väkästykseni. Kokeilin dreijaamista ja kiitos opettajan avun sain saviklöntin keskitettyä ja sain tulokseksi muunmuassa nämä kaksi kippoa.

Tähän ylempään kulhoon voi hyvin laittaa taas säilytettävää tavaraa keskiaikahengessä. Alemman kulhon sisällä on helmiä joita tein valkoisesta savesta. Tuo kulho on enemmänkin keiton tai puuron syöntiin.


Nämä kulhot olivat tosiaan tekosia ensimmäiseltä dreijauskerraltani. Eli muoto on hakusessa sekä paksuus. Ohuita en uskaltanut tehdä, kun aattelin, että ne ottaa taas sitten itteensä ja tekee aivan omat muotonsa. Toisaalta myös paksut kulhot ovat parempia keskiaikaharrastuksessa, että ne eivät ole niin kaupastaostetun ja massatuotannon näköisiä. Savena samaa tummaa savea, mitä on noissa maustesarvissakin. Lasitteena on kiiltävä, tummanruskea. Ne melkein näyttävät välillä mustilta, riippuen valaistuksesta. Toki keskiaikana lasitteita ollut, mutta ei haittaa, nuo voin kuitenkin laittaa vaikka astianpesukoneeseen ja käyttää niitä päivittäin. Kulhossa olevat helmet ovat vain raakapoltettuja. Osan tekemistäni helmistä otin erilleen ja lasitin niitä mattaturkoosilla. Odotan mielenkiinnolla niiden saamista poltosta. Ja jos sitten näihin osaan kokeilisi sitä savustuspolttoa.

Ja sit hulvattomin uutinen!!! Mun tekemä viikinkiaikaisen kannun raakapoltettu versio on päätynyt Malmitalon kevätnäyttelyn esitteeseen. Kuva on niiiin venytetty, että mä repesin nauruun kun näin sen julisteen. Asiasta sain tietää, kun opettaja sanoi, että mun kannu on päässyt siihen julisteeseen. Ajattelin, että "Oho, wau. Mun eka kötöstyskannuni on päässyt messiin." Ja olin hieman salaisesti ylpeäkin asiasta. Toki siinä vaiheessa en tiennyt, että kannuni on AINOA siinä esitteessä ja päin metsäkukkasia venytettynä! =D Mutta antakaa anteeksi rakkaat kurssitoverini, kun teidänkin töissä olisi ollut niin paljon sopivampia ja hienompia teoksia esitteeseen. Mutta ehkä sen julisteen tarkoitus on madaltaa kynnystä, että hieman "kädettömämpikin" uskaltaa lähteä mukaan. Sillä olenhan keramiikkakurssilla sitten vuoden 1996 jälkeen ensimmäistä kertaa ja aloitin keramiikan vasta nyt tammikuussa. Menkäähän katsomaan näyttelyä kuitenkin, siellä se kannunikin on nyt lasitettuna (ellei hajoo uunissa -kop, kop, kop) ja monen muunkin kurssitoverini luomuksia.

Koillisen kuvataiteen kevätnäyttely
1.4.–17.4. ma–pe 10–20, la–su 10–15 (pääsiäisenä suljettu) Malmitalo, Ala-Malmintori 1
Tänä vuonna näyttelyn teemana keramiikka ja plastisuus. Näyttelyn avajaiset 1.4. klo 17.

Keskiaikaa keramiikassa ja koruissa

Ajattelin laittaa nyt väkästyksiäni keramiikasta sekä koruista liittyen keskiaikaan ja eritoten viikinkiaikaan.

Ensimmäisenä on savinen ruukku, johon on tulossa nahasta kansi, mikä pysyy nyörin avulla kiinni. Savi oli itsessään huokoista joten valitsin reippaan tumman ruskean värin lasitteeksi. Kirkas lasite ei kuitenkaan ole ehkä se paras vaihtoehto, mutta tälläkertaa muuta ei ollut saatavilla. Alareunaan tein kuvion hautalöytöjen perusteella löydetystä viikinkiaikaisesta kuviosta. Lasite siltä osin epäonnistui. Työ oli kuitenkin ensimmäiseni 15-vuoteen ja opit olivat hieman hukassa mm. lasittamisenkin suhteen. Onpa itse tehdyn näköinen kuitenkin. Tarkoitus on säilyttää purkissa kuivatavaraa, esim. kauraa (keskiaikatapahtumassa).

Toisena on pikapikaa samasta savesta vääntämäni helmet. Helmistä piti tulla hieman reippaamman punaisia, mutta onnistuin senkin lasituksen ryssimään. Heh. Mutta jätän ne tuollaisiksi, ovatpahan taas omanlaisensa.

Kolmantena on maustesarvet, kuten minä niitä kutsun. Savesta valmistetuissa sarvenmuotoisissa putkissa on tarkoitus säilyttää esim. pippuria, suolaa ja muita pieniä mausteita. Voi sarviin laittaa vaikka lääkkeesi piiloon, jos sellaisia päivittäin tarvitset kun kuljet keskiaika-asussasi. Sarvien sisäpuoli on lasitettu, jotta sisällä olevat aineet eivät jämähdä kostuttuaankaan kiinni purkkiin. Purkkiin on tarkoitus tulla korkista korkki. Pullon yläreunaan kiinnitän nahkanyörin, jolla maustesarven saa roikkumaan vaikka vyötärölle. Maustesarvia voin tehdä ensisyksystä lähtien tilauksesta. Ota vain yhteyttä sähköpostitse.