Käsillä luotua / Made by hands

Olen luvannut niin monesti tänne laitella kuvia siitä mitä olen tehnyt. Ja nyt on aika lunastaa tuo lupaus. / I have promised so many times to put photos in here what I have been made. And now it is a time to redeem that promise.



Kävin viime talvena tekemässä suutari Sepon pajassa itselleni karjalanpiirakka-tossut, kuten minä niitä kutsun. Aluksi kenkiin laitettiin säärten ympärille asti ulottuvat nauhat, mutta valitettavasti ne eivät toimineet minun sääressäni. Joten tyydyn sitomaan nauhat vain nilkkani ympärille. Samassa kuvassa on ensimmäiset keskiaikaiset sukkani. Sukat ovat tehty neulakinnas-tekniikalla suomenlampaan villasta. Villan sain lahjoituksena äitini ystävältä, jonka äiti oli ne aikoinaan kehrännyt. Nyt sukkia on pidetty jo niin paljon, että ovat jo hieman huovuttuneet. =D Mutta ovat aivan ihanat käyttää. / I went last winter to a cobbler shop, Seppo’s, to make for myself Karelia pie’s -flops, as I call them. At first to shoes were put long leather laces around the legs, but unfortunately they did not work on my legs. So I will just tie ribbons around my ankle. In the same picture is my first medieval socks. Socks are made with nalbinding technique from wool of the Finnish sheep. The wool I got from my mom a gift from her friend whose mother was spun that wool at her time. Now the socks have been worn so much already, that those are already a little bit felted. = D But those are absolutely wonderful to use.



Sitten tein pyynnöstä uuden matsitunikan harrastajakaverilleni. Hassuinta tunikassa oli se, että eräs skotlantilaisen pariskunnan vaimo oli tehnyt miehelleen lähes samanlaisen. Tämä hauska sattuma havaittiin kesällä Nuijasodassa. Itse sain idean malliin ja väritykseen eräästä Landsknechtien Waffenrockista, jollaista ko. matsaaja itselleen haluaisi. / Then I made from a request a fighting tunic to my SCA friend. The funniest was in that tunic that one wife of the Scottish couple had made to her husband almost identical tunic. This funny coincidence was observed in the summer in the Cudgel War- event. I got the idea to a design and coloring from the Landsknecht Waffenrock which the fighter himselves would want.



Sitten eräs sukulaisnainen innostui ehdotuksestani, että tekisin hänelle puvun. Sovimme, että teen hänelle helvetinikkunamekon, jonka alle teen alusmekon. No, samaan inspiraatioon syntyi hänelle pussukka ja vyö samoista kankaista. Sitten tietenkin hän tarvitsi päähineet. Loin hänelle pyhä birgitta-myssyn (kuvan mikä inspiroitti minua löydätte täältä: http://pistoksissa.files.wordpress.com/2008/08/sarja-pienempi.jpg) sekä hunnun siihen päälle. Hänen tyylinsä on siis 1350-luvulta. / Then my lady of my family got inspired from my suggestion that I would dress her up. We agree that I will make to her a surcoat dress (also “window to hell”-dress) and a underdress. Well, with the same inspiration I made a purse and a belt from the same fabrics to her. Then of course she needed a headgear. I created for her Saint Birgitta coif (picture wich inspired me you can find from here: http://pistoksissa.files.wordpress.com/2008/08/sarja-pienempi.jpg) and veil to cover it. Her style is, therefore, in 1350's.



Eräänä sunnuntaina tuli aherrettua melkoinen läjä riimukirjaimia koivupuuhun. Sain porukoilta koivupuun oksia, joista sahattiin sirkkelillä ohuet palat, sitten ne hiottiin ja sitten poltin juottokolvilla niihin kuviot. Ei ollut kyllä mikään nopea ja helppo homma. / One Sunday I grind quite a bunch of runes from a apple tree. I got a crowd of apple tree branches, which were sawn thin circular cuts with saw, then they are grinded with a sand paper and then I torched them irons patterns with soldering iron. That wasn’t any quick and easy job.



Ja lopuksi tässä on kuva ensimmäisestä sorvaamastani kulhosta. Hieman on paksuutta pohjassa, mutta ei se haittaa. Kulho on tehty koivusta. Sahasin koivulaudan paloiksi ja tein siitä liimapuulevyä. Levyt liimasin yhteen saadakseni kuution, josta sitten sorvasin tämän kulhon. Kulho olisi pitänyt tehdä kokonaisesta puusta, mutta minulla ei ollut sellaista saatavilla valitettavasti. / And finally, here is a picture of my first bowl made with turning. There is a bit of thickness at the bottom, but it does not matter. Bowl is made of birch. I sawed birch board into a pieces and made it glued board. I glued boards together to get the cube, which I was then turning this bowl. The bowl should have made an one peace of tree, but I did not have any available, unfortunately.

Hollolan keskiaikamarkkinat 2010

Tuossa tapahtumassa tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun löysin tämän harrastukseni. Tunne oli kyllä hyvin nostalginen. Markkinat olivat jälleen ihanat. Pystytin sinne oman keskiaikatelttani, jonka sain valmiiksi tuonne Nuijasotaan. Huomasinkin, että Hollolan markkinoilta olin ottanut kuvan teltastani, mutta täytyy sanoa, että pieniä mittavirheitä teltassani on. Tässä kuvassa ne korostuvat, vaikka toki teltta ei kuvassa ole asetettu aivan 100%:sti kehikkonsa päälle.



Perjantai-ilta sujui oman teltan laitossa sekä kierrättäessä sukulaisia keskiaikamarkkinoilla. Lauantaina heräsin ajoissa, koska odotin paikalle morsianta ja polttariporukkaa. Ystäväni oli siis menossa naimisiin myöhemmin kesällä ja yksi osio polttaripäivästä oli keskiaikailua. Olin saanut lainaksi sinisen aluspuvun toiselta harrastajalta, lainasin oman viittani ja vyöni morsiammelle. Hänestä tuli todella suomi-neitomainen ilmestys ja kaunis sellainen. Vietimme päivää syöden makoisia eväitä Yrmeän ämmän kievarissa. Morsian takoi itselleen haarukan Manalanpajan poikien avustuksella (Kiitos heille!).

Hän heitti myös kirvestä, kävi ennustajalla ja kävi tyhjentämässä viikinkilaiva Sotkan pohjaa vedestä pilssipumpulla. Päivän keskiaikamarkkinoilla kruunasi turnajaisten seuraaminen. Sunnuntaina vietin päivää taas sukulaisten sekä kummityttöni ja hänen perheensä kanssa kierrellen heidän kanssaan markkinoita, ennen kuin markkinat sulkeutuivat. Sitten alkoikin kova urakka teltan kasaamisessa ja purkamisessa, sillä lämpötila oli muuttunut erittäin kuumaksi ja paahtavaksi. Kaksi ensimmäistä päivää siis sateli ja oli viileää.



Tapahtuma oli erittäin ihana ja pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin, sekä sain viettää mukavia hetkiä tuttujen kanssa. En voi muuta kuin suositella tapahtumaa kaikille ja kiittää järjestäjiä taas hienosta työstä. Tapahtuma on aivan omaa luokkaansa: intiimi ja todellakin keskiaikahenkinen. =)

Käsityöllistä eloa

Eilen illalla taas euran aluspuvun (luonnonvalkoinen kangas) sai uusia pistoja saumaansa. Tuntui mukavalta tehdä vaatetta, jonka on kokonaan ommellut itse käsin. En oikeasti voinut kuvitellakaan, että moinen käsinompelu voisi tuottaa moista tyydytyksen tunnetta. Kuitenkin se, että näkee oman kätensä tuloksen ja sen, että vaikka vaate valmistuu hitaasti, mutta se valmistuu kuitenkin.

Parit tilaustyötkin odottavat vielä valmistumista. Nauha pitäisi saada nuolikotelon kylkeen valmiiksi ystävälleni, toiselle ystävälleni pitäisi saada 1340-luvun puku valmiiksi ja kolmannelle henkilölle pitäisi saada pampulahuivi kudottua. Toki voipi tulevaisuus tuoda vielä muitakin tilaustöitä eteen, mutta odottelen niitä innolla. Käsityöt on jotenkin vaan niin ihanan rentouttavia. Tänä iltana pienestä flunssastani huolimatta tarvitsee lähteä käymään savitöissä, ekaa kertaa tänä syksynä. Koetan heti saada dreijan otettua haltuuni, jotta voisin pyöräyttää parit kupposet aikaiseksi. Silläkin saralla muuten odottaa tilaustöitä: maustesarvia, kolmikorvainen juomatuoppi sekä viikinkiaikainen iso kannu. Itselleni koetan nyt ekaksi sen puurokulhon kuitenkin vääntää. Ehtii kuivumaan sitten seuraavalle kerralle, jolloin veistelen pohjan ja vien tuotteet polttoon. Tuolloin ehkäpä vääntelen sitten maustesarvia urakalla, koska pitää laskea sen varaan, että vietän välissä yhden viikon opiskelun takia muualla, niin en voi aloitella mitään suuria projekteja, etteivät ne kuivuisi sillä välin käsiin.

Tiedättekö, että elämä on sitten oikeasti niin ihanaa?!?!?! =D

Olisi niin paljon tehtävää... - There would be so much to do…

Nuijasodan vierotusoireet eivät meinaa millään mennä ohitse. Asiaa ei todellakaan auta lukuisat Kaari Utrion romaanit joita olen lukenut. Yöunissa vilisee vaatteiden ompelua, ritareita, neitoja ja muita keskiaikaisia ihmisiä. Aamulla tai päiväunien jälkeen olen kuin väärään maailmaan herännyt. Toki myönnän, että nautin tämän päivän olemassa olevista asioista. Juoksevasta vedestä, vesivessasta, astianpesukoneesta, asfalttiteistä jne. Helpottaa kummasti elämää ja antaa mahdollisuuden keskittyä harrastuksiin töiden jälkeen.

Odotan kyllä niin, että saan tehtyä taas jotain harrastukseeni liittyvää ja kunnolla, kunhan selviän flunssastani. Eilen kalliolla istuksiessani koetin tehdä hieman neulakinnassukkaani, mutta en jaksanut tehdä kuin kaksi riviä. Illalla sohvalla makasin uupuneena ja katsoin Varjojen Valtakunta -elokuvan. Vähän oli hyvä! Nautin! Toissa iltana sain valmiiksi toisen nyörin Elsalle, jonka hän minulta tilasi. Nyt on investituuraan valmiina hänelle vihreä ja punainen nyöri. Itselleni olen tehnyt nyt tähän mennessä sinisen ja ruskean nyörin. Seuraavaksi minun pitää jatkaa Beatalle aloittamaani nauhaa, jotta hän saa sen kiinnittää nuolikotelonsa reunaan koristeeksi. Mutta sitten olisi kiire jo aloittaa tekemään asuja. Syyskuussa voi olla erittäin viileää ja ulkonakin tarvitsisi olla. Ja Investituurahan on syyskuussa.

Olen miettinyt pääni puhki, että mitä sinne tekisin vaatteiksi. Mutta linnanneidon puku, villainen Euran aluspuku, huivi ja nuo sukat sinne on ainakin saatava valmiiksi. Ehkäpä myös uusi vaippahame. Olen koettanut houkutella ystävääni lähtemään mukaan tapahtumaan, mutten nyt vielä tiedä lähteekö hän mukaan ja pitäisikö minun lainata hänelle vaatteitani. Olisi tietenkin kiva, jos hän olisi ahkera ja saisi tehtyä itselleen omat vaatteet, niin minulle ei sitten tulisi niin kiire tehdä toista vaippahametta. Ja kolmaskin ystävä olisi (Beatahan on jo lähdössä) olisi mukava houkutella mukaan. Onhan hänen melkein valmis helvetinikkunamekko tuolla naulakossani roikkumassa. =) Hän toki tarvitsisi myös jotain muuta kuin juhlamekon ylleen koko viikonlopuksi. Ai, ai, ai. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kumpa vain tämä ikävä flunssa menisi jo ohitse.

***

The withdrawal symptoms just don’t pass in anyhow. It doesn’t help the matter by reading many “Kaari Utrio” novels. In my night dreams are filled sowing clothes, knights, ladies and many other medieval persons and happenings. On the morning or after the day dreaming I feel that I have waked up to wrong time. Though I have to commit, that I really enjoy of living this period. Running water, water toilet, dishwasher, asphalt roads and so on. Those really help the living and gives ability to focus in your hobbies after work.

I am really waiting, that I can do something in my hobby, after I get rid of this my flu. Yesterday, sitting in a cliff, I tried to do a little bit my naalbinding sock, but I could do only two rows. In the evening I laid as exhausted on my sofa and I watched movie called “Underworld”. It was good! I enjoyed! The other night I finished the string, which Elsa ordered from me. Now to Baronial Investiture I have ready two her two strings, green and red. I have made to my self so far the blue and brown strings. Next I have to continue a band to Beata so that she can attach the band in to a edge of her arrow case as a decorative. But then I have to hurry to start to make my clothes. In September can be very cool and I should be able to be also outside. And the Investiture is on September.

I have thinking through my head that what I would make to wear. But “women’s bliaut”, woollen Eura’s under dress, scarf and those socks I have to make ready to Investiture. Maybe also a new wrap dress like in Eura’s dress. I have tried to temp my friend to come along in to that happening, but I am not sure yet does she come and should I borrow some of my clothes to her. It would be nice if she would be energetic and made her own clothes so I wouldn’t have so rush to make other wrap dress for me. And my third friend (the one, Beata, is already coming) would also be nice to get along. She has an almost ready surcoat dress hanging on my coat rack. =) She also would need something else to worn than the party dress to whole weekend. Oh, oh, oh. We are living interesting times. I just wish this unpleasant flu would pass by already.