Keramiikkatöitä

Tavoitteenani oli tehdä ruukku, jossa voisin säilyttää vettä keskiaikatelttani kupeessa. Saimme kurssillemme ihanaa mustaa savea, jonka rakenne oli erittäin ihana. Tein ruukun makkaratekniikalla ja kerrokset vain tulivat aivan itsekseen. Tein ruukun siis noin kuudessa tunnissa. Ruukun sisällä on ruskealasite, jotta ruukku ei vuotaisi kun seula, koska mustasavi on erittäin huokoinen materiaali. Ulkopuolelle kaiversin eräästä 1100-luvun laatasta löytämäni kuvion. Käytän kuviointia myös laatoissa, joten olen tekemässä kurssillani, mutta jatkan laattojen parissa vasta syksyllä. Valitettavasti ruukkuni ei tule pitämään vettä huokoisen materiaalinsa vuoksi, mutta ei se mitään. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen työhöni. Ruukun korkeus on noin 27cm. / My goal was to make a pot where I could keep water beside my medieval tent. We got to our pottery course a wonderful black clay, which texture was very lovely. I made a pot with a sausage technique and layers just came all by itself. So I made this pot about in six hours. Jar inside have a brown glaze for that pot wouldn't leak like a sieve, because the black clay is very porous material. Outside I carved a pattern from a 1100's tile where I find a pattern. I also use the pattern in a tiles, which I'm makeing in my course, but I will continue working with them at the autumn. Unfortunately my pot probably will not hold water because of a porous material, but it does not matter. However, I am very pleased with my work. The height of the pot is about 27cm.




Erään kerran dreijatessani sain aika paljon jätettä aikaiseksi. Aloin sommitella nauhamaisia saviliuskoja kasaksi ja silloin keksin idean lohikäärmeestä. Siipiä ja lohikäärmeenpäätä, mikä kyllä näyttää suden ja lohikäärmeen sekoitukselta, otin lisää savea. Mutta joskus aivan sekopäinen luovuus ei ole huono vaihtoehto. Punaisuus muuten pronssisessa työssä johtuu kuvaajan vaaleanpunaisen paidan hohteesta. Ja pahoitteluni, mutta Blogspot kääntää koko ajan lohikäärmeen sivuttain. / On one occasion when I was useing potter's wheel I got a plenty of waste. I began to compose with the ribbon of clays to a heap and then I figured out the idea of the dragon. For wings and the dragon's head, which yes seems to be a mix of a wolf and a dragon, I took more clay. But sometimes just insane creativity is not a bad option. Redness of the otherwise bronze work is a photographers pink shirt glow. And apologies, but Blogspot translates the dragon sideways.




Vihreä kulho on tehty dreijaamalla. Savi ei aivan ollut keskitetty hyvin, mutta valmiista tuotteesta ei huomaa enää vinoutta. Kävin myös raku-kurssilla, josta sain aikaiseksi tuon punertavan maljakon. Kiitos saamistani kehuista opettajalta sen suhteen, että se on kuin malliesimerkki siitä mitä raku-savityöt voivat olla. Ja olen myös erittäin iloinen maljakon onnistuneesta muodosta. Maljakko ei valitettavasti pidä vettä myöskään, mutta rakusavi lasitteet ovat myrkyllisiä melkopitkälti, joten raku-savesta pääasiassa kannattaakin tehdä hienoja koriste-esineitä, eikä unelmoida japanilaisesta-sake-astiastosta. Tässä rakusavesta lisää infoa: http://en.wikipedia.org/wiki/Raku_ware . / Green bowl is made ​​with the potter's wheel. Clay was not quite well centred, but from the finished product you don't notice anymore it's skewed. I also went to raku-course, where I have made that reddish vase. Thanks for the praise from the teacher that it is like a textbook example of what raku clay work can be. And I'm also very pleased of the form of a vase. Vase unfortunately not hold water either, but raku clay glazes are toxic pretty much, so from raku clay mainly you can make great decorative items, and you can forget the dream of the Japanese-sake-dishes. From Raku clay more info here: http://en.wikipedia.org/wiki/Raku_ware.

Kirjansidontaa

Olen käynyt tosiaan koko talven kirjansidontakurssilla työväenopistolla. Kirjansidonta kuulosti älyttömän vanhojen ihmisten hommalta ja meninkin sinne periaatteenani tehdä keskiaikainen nahkakirja. Siinä sivussa opin kuitenkin peruskirjansidontaa ja paljon monenlaisia uusia ideoita sain. Olen joutunut toteamaan, että myös kirjansidonta on minun juttuni. Kirjansidonta vaatii ajattelua ja tarkkuutta, mutta se, että saan siinä käyttää niin paljon luovuuttani kuin haluan on vaan parhautta!

Tässä jotain tuotoksiani kurssilta. Oranssikantinen on tehty koptisidoksella, punainen kirjanen on nahkaa ja siinä on pitkäsidos ja edellä oleva kirja on aivan peruskirjansidontaa.



Ystävälläni Saijalla on laskettu aika tässä muutaman viikon kuluttua. Olen puoli vuotta tehnyt hiljalleen ystävälleni kirjaa ja olin erittäin iloinen vihdoin voidessani ojentaa sen hänelle. Ajatuksena kirjassa oli se, että hän voisi tehdä siitä uudenlaisen vauva-kirjan, johon hän voisi kirjoittaa tarinaa raskaudestaan sekä liittää kuvia ja tarinoita kaikesta mahdollisesta. Kirjankansi on lakattu, jotta se kestää paremmin käytössä.



Tässä takasisäkansi ja kirjan ulkoasu-kuva.





****

I have been doing bookbinding all winter time at "työväenopisto". Bookbinding sounded alot as a old people's hobby and I went there that I want to make a medieval leather book. On the side, however, I learned a lot of basic bookbinding and I got a wide range of new ideas. I have had to declare that the bookbinding is my thing. Bookbinding requires thinking and precision, but the fact that I can use as much creativity as I have is a greatness!

Here's some items from the course. The book with the orange cover is made with coptic binding, the red booklet is leather and has a long bond and the above book is very basic bookbinding.

My friend Saija has her calculated time (giving birth) in a few weeks. I've making a half years quietly to her the book and I was very pleased finally to be able to pass it to her. The idea of the book was that she could make it a new kind of baby book where she could write the story of her pregnancy, and attach pictures and stories about everything to it. The book cover is lacquered, so it is more sustainable in use.

Kadotettu inspiraatio

Olin koko syksyn ja talven Nuijasota tapahtuman jälkeen enemmän ja vähemmän kadonneen inspiraation vaivaamana. Keramiikka ja kirjansidonta -kursseilla kävin viikottain ahkeroimassa, mutta juurikaan mitään keskiaikaista en saanut aikaiseksi. Oli jotenkin tunne, että olin uuvuttanut itseni ahkeroimalla kaikenlaista mahdollista keskiaikaan liittyvää ja nyt halusin tehdä vaihteluksi jotain muuta. Aloinkin hieman huolestua, kun minkään tekeminen ei oikein suuremmin kiinnostanut, että mikäs minua nyt vaivaa? Nyt viikonloppuna ehkä sen kuitenkin hokasin ja löysin itseni uudelleen.

Olin jotenkin tuntenut, että osaan tehdä asioita ja olen ahkera. Sitten huomasin ympärilläni ihmisten olevan superahkeria ja saavan tehtyä miljoona asiaa enemmän kuin minä, vaikka tuntui, että teen paljonkin. Tuli vain tunne, että osaanko minä sittenkään. No, nyt varmaan siellä ajattelette, että osaanhan minä ja olenhan tehnyt paljon hienoja asioita. Mutta ei, kun minä olin asettanut itselleni kauhean korkeat tavoitteet. Olin jotenkin käskenyt itseäni olemaan mestari kaikissa asioissa mitä teen. Sitten kun kummitädille tekemäni 2 vatia eivät onnistuneet keramiikkatunneilla, villaiset neulakinnassukatkaan eivät oikein istuneet (toinen kapeampi kuin toinen), Herjolfsnes-mekko jäi kesken, kun olen niin muodokas ja oikeanlainen push-up-alusmekko uupuu, Seppo-Suutarin pajassa ei ollut minun saappaisiini sopivaa nahkaa pariin kertaan kun siellä kävin ja kukaan ei ole sovittelemassa kanssani täällä kotonani aluspukua sopivaksi. Jotenkin tuli sitten tuohon aikatauluuni niin monia takapakkeja ja minä heitin sitten kuvainnollisesti hanskat naulakkoon vähäksi aikaa. Oikein harmitti ja nolotti myöntää, että samalla yhdellä villaisella muikkarilla menen tapahtumasta toiseen ja projektit, joita minulta on tilattu odottavat keskeneräisinä. Vaikka olisin kaikki nuo projektit (kankaita on siis nurkkassa läjä, joihin on suunnitelmat olleet aikas valmiina) saanut helpostikin valmiiksi syyskaudella jos vain olisin halunnut. Tai ehken niitä saappaita, mutta kevät on hyvää aikaa niiden tekemiseen jos vain työni antaa sen verran periksi, että pystyn aina lähtemään kerran kuussa Hämeenlinnaan.

Vietin viikonlopun inspiroivassa seurassa Humalasalon järjestämässä Talvi-ilta -tapahtumassa. Nukuin ensimmäistä kertaa joka yö yli 7 tunnin yöunet, mitä ei ole ikinä tapahtunut missään eventissä ja olin erittäin iloinen. Nukkuminen ei juurikaan vähentänyt sitä, että sain viettää aikaa ja iltaa erittäin ihanien ihmisten kanssa paljon. Sitten kun katselin, että ihmisillä oli tulossa uusia projekteja ja toiset aloittelivat sellaisia, niin mietin, että miksen nyt minäkin heräisi taas jälleen eloon ja aloittaisi projektieni tekemistä. Enkä löytänyt mitään syytä siihen, että miksi en aloittaisi.

Niimpä tänään kävin Hucan tapaamisessa (jossa olin luullut olevan kehräämistä) ja leikkasin luumunvärisen villakankaani Bliautiin sopiviksi kaavapaloiksi. Jep, tuli tehtyä virhe hihojen osalta, mutta katselkaa minua sitten vain pimeässä. =D
Kävin tuolla nettisivuilla varmistamassa hihanimuotoa, kun hokasin, että minun piti tehdä hiha erilailla. Olin jo ehtinyt leikata liian kapeat etu- ja takakappaleet, siten, että minulle tulee normaalihiha vaatteeseeni, että olisin voinut niitä enää muuttaa nettisivuston kaavan kaltaisiksi t-hihoiksi. Tekevälle sattuu ja onneksi minua ei tuskin laiteta tuosta nyt jalkapuuhun. Seuraavaan mekkoon ehkä muistan sitten paremmin tulostella vinkkejä ja kaavoja. Nyt olin vain jotenkin intopinkeänä, että seuraavaan eventtiin tahdon itselleni uuden lämpimän mekon ja siihen tulee sivusaumaan nyöritys (ellen sitten saa siitä tehtyä ilman nyöritystä tarpeeksi kapeaa).

Kun saan tuon mekon valmiiksi, nappaan kouraani neulakinnassukat ja teen ne loppuun. Äiti haluaa l.valkoisen pipon täksi talveksi (ei keskiaikainen), mutta se joutuu myös vielä odottamaan vuoroaan. Sitten tarvitsee tehdä parit muutkin keskiaikaiset vaatteet itselle, että olisi tosiaan enemmänkin kuin yksi muinaispuku ja pellavainen bliaut-puku. Katsotaan, mitä kaikkea sitten saan aikaiseksi, kun otan taas löytyneen inspiraationi haltuuni. Tämä keskiajan elävöittäminen on vain niin ihanaa. <3

Käsillä luotua / Made by hands

Olen luvannut niin monesti tänne laitella kuvia siitä mitä olen tehnyt. Ja nyt on aika lunastaa tuo lupaus. / I have promised so many times to put photos in here what I have been made. And now it is a time to redeem that promise.



Kävin viime talvena tekemässä suutari Sepon pajassa itselleni karjalanpiirakka-tossut, kuten minä niitä kutsun. Aluksi kenkiin laitettiin säärten ympärille asti ulottuvat nauhat, mutta valitettavasti ne eivät toimineet minun sääressäni. Joten tyydyn sitomaan nauhat vain nilkkani ympärille. Samassa kuvassa on ensimmäiset keskiaikaiset sukkani. Sukat ovat tehty neulakinnas-tekniikalla suomenlampaan villasta. Villan sain lahjoituksena äitini ystävältä, jonka äiti oli ne aikoinaan kehrännyt. Nyt sukkia on pidetty jo niin paljon, että ovat jo hieman huovuttuneet. =D Mutta ovat aivan ihanat käyttää. / I went last winter to a cobbler shop, Seppo’s, to make for myself Karelia pie’s -flops, as I call them. At first to shoes were put long leather laces around the legs, but unfortunately they did not work on my legs. So I will just tie ribbons around my ankle. In the same picture is my first medieval socks. Socks are made with nalbinding technique from wool of the Finnish sheep. The wool I got from my mom a gift from her friend whose mother was spun that wool at her time. Now the socks have been worn so much already, that those are already a little bit felted. = D But those are absolutely wonderful to use.



Sitten tein pyynnöstä uuden matsitunikan harrastajakaverilleni. Hassuinta tunikassa oli se, että eräs skotlantilaisen pariskunnan vaimo oli tehnyt miehelleen lähes samanlaisen. Tämä hauska sattuma havaittiin kesällä Nuijasodassa. Itse sain idean malliin ja väritykseen eräästä Landsknechtien Waffenrockista, jollaista ko. matsaaja itselleen haluaisi. / Then I made from a request a fighting tunic to my SCA friend. The funniest was in that tunic that one wife of the Scottish couple had made to her husband almost identical tunic. This funny coincidence was observed in the summer in the Cudgel War- event. I got the idea to a design and coloring from the Landsknecht Waffenrock which the fighter himselves would want.



Sitten eräs sukulaisnainen innostui ehdotuksestani, että tekisin hänelle puvun. Sovimme, että teen hänelle helvetinikkunamekon, jonka alle teen alusmekon. No, samaan inspiraatioon syntyi hänelle pussukka ja vyö samoista kankaista. Sitten tietenkin hän tarvitsi päähineet. Loin hänelle pyhä birgitta-myssyn (kuvan mikä inspiroitti minua löydätte täältä: http://pistoksissa.files.wordpress.com/2008/08/sarja-pienempi.jpg) sekä hunnun siihen päälle. Hänen tyylinsä on siis 1350-luvulta. / Then my lady of my family got inspired from my suggestion that I would dress her up. We agree that I will make to her a surcoat dress (also “window to hell”-dress) and a underdress. Well, with the same inspiration I made a purse and a belt from the same fabrics to her. Then of course she needed a headgear. I created for her Saint Birgitta coif (picture wich inspired me you can find from here: http://pistoksissa.files.wordpress.com/2008/08/sarja-pienempi.jpg) and veil to cover it. Her style is, therefore, in 1350's.



Eräänä sunnuntaina tuli aherrettua melkoinen läjä riimukirjaimia koivupuuhun. Sain porukoilta koivupuun oksia, joista sahattiin sirkkelillä ohuet palat, sitten ne hiottiin ja sitten poltin juottokolvilla niihin kuviot. Ei ollut kyllä mikään nopea ja helppo homma. / One Sunday I grind quite a bunch of runes from a apple tree. I got a crowd of apple tree branches, which were sawn thin circular cuts with saw, then they are grinded with a sand paper and then I torched them irons patterns with soldering iron. That wasn’t any quick and easy job.



Ja lopuksi tässä on kuva ensimmäisestä sorvaamastani kulhosta. Hieman on paksuutta pohjassa, mutta ei se haittaa. Kulho on tehty koivusta. Sahasin koivulaudan paloiksi ja tein siitä liimapuulevyä. Levyt liimasin yhteen saadakseni kuution, josta sitten sorvasin tämän kulhon. Kulho olisi pitänyt tehdä kokonaisesta puusta, mutta minulla ei ollut sellaista saatavilla valitettavasti. / And finally, here is a picture of my first bowl made with turning. There is a bit of thickness at the bottom, but it does not matter. Bowl is made of birch. I sawed birch board into a pieces and made it glued board. I glued boards together to get the cube, which I was then turning this bowl. The bowl should have made an one peace of tree, but I did not have any available, unfortunately.

Hollolan keskiaikamarkkinat 2010

Tuossa tapahtumassa tuli täyteen kaksi vuotta siitä, kun löysin tämän harrastukseni. Tunne oli kyllä hyvin nostalginen. Markkinat olivat jälleen ihanat. Pystytin sinne oman keskiaikatelttani, jonka sain valmiiksi tuonne Nuijasotaan. Huomasinkin, että Hollolan markkinoilta olin ottanut kuvan teltastani, mutta täytyy sanoa, että pieniä mittavirheitä teltassani on. Tässä kuvassa ne korostuvat, vaikka toki teltta ei kuvassa ole asetettu aivan 100%:sti kehikkonsa päälle.



Perjantai-ilta sujui oman teltan laitossa sekä kierrättäessä sukulaisia keskiaikamarkkinoilla. Lauantaina heräsin ajoissa, koska odotin paikalle morsianta ja polttariporukkaa. Ystäväni oli siis menossa naimisiin myöhemmin kesällä ja yksi osio polttaripäivästä oli keskiaikailua. Olin saanut lainaksi sinisen aluspuvun toiselta harrastajalta, lainasin oman viittani ja vyöni morsiammelle. Hänestä tuli todella suomi-neitomainen ilmestys ja kaunis sellainen. Vietimme päivää syöden makoisia eväitä Yrmeän ämmän kievarissa. Morsian takoi itselleen haarukan Manalanpajan poikien avustuksella (Kiitos heille!).

Hän heitti myös kirvestä, kävi ennustajalla ja kävi tyhjentämässä viikinkilaiva Sotkan pohjaa vedestä pilssipumpulla. Päivän keskiaikamarkkinoilla kruunasi turnajaisten seuraaminen. Sunnuntaina vietin päivää taas sukulaisten sekä kummityttöni ja hänen perheensä kanssa kierrellen heidän kanssaan markkinoita, ennen kuin markkinat sulkeutuivat. Sitten alkoikin kova urakka teltan kasaamisessa ja purkamisessa, sillä lämpötila oli muuttunut erittäin kuumaksi ja paahtavaksi. Kaksi ensimmäistä päivää siis sateli ja oli viileää.



Tapahtuma oli erittäin ihana ja pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin, sekä sain viettää mukavia hetkiä tuttujen kanssa. En voi muuta kuin suositella tapahtumaa kaikille ja kiittää järjestäjiä taas hienosta työstä. Tapahtuma on aivan omaa luokkaansa: intiimi ja todellakin keskiaikahenkinen. =)

Telttaprojektiani ja Nuijasota 2010

Keväällä jossain vaiheessa päätin, että tulen tekemään itselleni oman keskiaikateltan. Tähän päätökseen ajoi tietous siitä, että mökkimajoitusta Nuijasota 2010:lle ei olisi todennäköisesti pahemmin tarjolla ja ajatus toisesta kesäreissusta kupoliteltassani metsänsiimeksessä ei houkutellut. Niimpä sitten eräänä päivänä tempaisin ja ostin huuto.netistä itselleni huvilteltan, joka oli tehty 80-luvulla. Tietoa minulla oli teltasta melkoisen vähän ostohetkellä, mutta tällä kertaa sika oli hyvä säkissä. Tässä tuosta kaunottaresta kuva.



Päätin ostaa telttaan kankaat paikalliselta yrittäjältä pitkän harkinnan ja kankaiden metsästelyn jälkeen. Hieman minulla oli ongelmia kankaiden saamisen kanssa, mutta viimein kankaat saapuivat minulle osa kesäkuun puolen välin jälkeen ja osa kesäkuun lopussa. Monia tunteja vietin ensin pöydän ääressä piirtäen kaavoja millimetripaperille (ensin tietenkin olin mitannut rungon) ja vielä tarkastutin tuloksiani ja suunnitelmiani hyvän ystäväni avulla. Sitten möyrin olohuoneen lattialla monet tunnit piirtäen kaavoja kankaalle ja leikaten paloja irti. Työn tuskaa ei yhtään helpottanut koko aikana tämän kesän mieletön kuumuus. Tuskan ja kuumuuden hien voin todella sanoa virranneen tuon teltan eteen. Lopulta viimein koitti palojen ompelu yhteen. Olin saanut takaisin lainasta oman koneeni, jolla kuulemma juuri ja juuri saattoi ommella paksusta markiisista keskiaikatelttaa (näin sain tietää toiselta teltan tekijältä, jolle lainasin koneeni). Niimpä sitten koettelin vääntää tikin oivallisen sopivaksi ja aloin hurruttelemaan kohtalaisella tikillä, koska parempaakaan en saanut aikaiseksi. Pahimmat tuskan hetket koin, kun 26 metriä kangasta piti pyörittää ompelukoneen ympärillä keittiönpöydälläni. Taakka oli painava ja välillä tikki tuntui junnaavan paikallaan ja välillä se suorastaan viiletti. Ompelukoneen neuloja katkoin tuon äherryksen tiimoissa vain 4 kappaletta, mikä sekin oli liikaa, kun alkoi neulat loppua ja uusien ostamiseen ei ollut aikaa. Avustuksella (kiitos heille) sain sovitettua teltan ja ompelin viimeiset tikkaukset puoli kolmen aikaan Nuijasodan alkupäivänä eli perjantaina 9.7. Voin sanoa, että helpotus oli mielettömän suuri, kun tuo projekti valmistui. Minulla ei vieläkään itselläni ole yhtään kuvaa tuosta uudesta teltastani. Jos jollain on, niin voi lähetellä niitä minulle. Kamerasta loppui muistikortin tila Nuijasodassa.

Pakkaaminen Nuijasotaan oli myös kiireen tulos, mutta yllättävän hyvin sain mukaan kaiken tarpeellisen. Ihanan avuliaiden keskiaikaseuraystävieni avulla sain tavarani toimitettua Inkooseen, jossa pystytin ensimmäistä kertaa kokonaan valmiin teltan. Harmitus oli suuri, sillä parista paikasta teltta ei vaan istunut. Jälkikäteen voi vain viisastella, että telttaa olisi pitänyt parikin kertaa sitten sovitella. Aika vain ei antanut myöden. Ja miksen aloittanut teltan tekoa aiemmin? Kesälomarat tulivat tiettynä päivänä ja niistä tuon projektin sitten kustansin. Hintaa teltalle tuli kaiken kaikkiaan 470 euroa. Elä äiti pyörry! =D Keskiaikaharrastus on vain vienyt tyttäresi nyt totaalisen kokonaan matkassaan.

Nuijasodan 10 päivää meni taas erittäin vauhdilla. Aamu alkoi sillä, että heräilin noin 9-10 välillä siihen, että teltassa on tukalan kuuma. Siitä sitten herättyäni menin päärakennuksen keittiöön tekemään itselleni aamiaista. Sieltä tuli usein lähdettyä uimaan ja valitettavasti monet luennot jätin sään takia väliin. Kerta kaikkiaan tuo uskomaton helle, minkä saimme Nuijasotamme iloksi, veti melkolaisen hyvin mehut tästä naisesta. Uinnin päälle menin sitten syömään jotain lounasta minkä jaksoin väkästellä, jonka jälkeen tuli taas mentyä uimaan, jonka jälkeen menin tekemään itselleni päivällistä. Ilta sitten onneksi viileni, jolloin tuli sitten vietettyä aikaa kavereiden ja saunan terassilla.

Osallistuin kuitenkin värjäyskurssille, jossa värjäsimme tällä erää punaisia lankoja. Aivan ihanan värisiä. Ja tietenkin minä, joka rakastan punaista olisin erittäin mielelläni voinut ottaa melkolailla kaikki värjätyt langat. Juu, siihen isoon lankakekooni, joka minulla täällä kotona jo on. =D Kuitenkin lämpö teki ihaniin opettajiimmekin tehtävänsä ja värjäykset jäivät vain kaksipäiväiseksi. Olenkin suunnitellut alustavasti, että kokeilisimme värjäystä keskiaikaseuraystäväni kotipihalla, tässä aivan naapurissani. Olisi ihanaa, jos saisimme tehtyä punaisia lankoja. Haluaisin tehdä itselleni tumput ja pipon punaisesta, tietenkin neulakinnas tekniikalla. Osallistuin myös kosmetiikkatyöpajaan, jossa keräsimme luonnonyrttejä, joista sitten teimme shampoota, hiushuuhdetta, voidetta, kuorintavoidetta jne. Työpajan jälkeen meillä työpajalaisilla oli sitten "mies onni sauna". Siellä loitsuttiin ja runoiltiin ja löimme toisiamme vihdalla selkään onnea toivottaen. Toivottavasti loitsut toimivat minunkin kohdallani! =D Osallistuin myös ihanaan lautanauhan kundontapajaan, joka on ehkä minun juttuni kaikkein eniten. Jossain vaiheessa talvea kokeilen sitä varmasti.

Leirillä en saanut juuri mitään valmiiksi. Tein siellä minulta tilattuja neulakinnassukkia hieman eteenpäin, mutta kiireellisinä projekteina oli ohuen pellavaisen alusmekon tekeminen sekä villaviitan turkisreunan ompeleminen. Sillä minulla ei ollut kuin yksi säädyllisen sopiva alusmekko leirille mentäessä, mikä oli 2 kerroksisesta kankaasta tehty. Voitte vain arvata, että oliko sen kanssa kuuma päivällä? Ja viitta oli tärkeä saada kuosiin, koska käytin sitä myös peitteenä ja pelkäsin, että neulat voisivat rikkoa ilmapatjan altani.

Mitä kaikkea teltastani sitten löytyi ja miten sen olin sisustanut? Omistan kaksi valkoista rottinkiarkkua. Näissä säilytin astioita, kuivaeväitä, kaikenlaista tarpeellista ja kankaita. Lattialla minulla oli pressu, minkä päällä oli punainen kangas, minkä päällä oli lehmäntaljani, 1 peurantalja ja hirven taljani, peittän pressua. Olin löytänyt ison eurolavan roskiksen vierestä, jonka sain avustuksella raahattua telttaani. Sen päällä oli pressua, viltti, ilmapatjani, viltti, lampaantaljoja ja peitteeni, jotka olivat villakangasta. Välillä öisin tuli kyllä sen verran viileä, että heitin vielä peurantaljankin päälleni sängyssä. Olin virittänyt narua kattoputkista ristiin rastiin ja näin sain riiputettua henkareissa vaatteitani teltan seinää vasten, sekä sängyn päälle olin ripustanut hyttysverkon. Ja kyllä nuo Inkoon hyttyset olivatkin äkäisiä tänä kesänä. Leiriväellä oli äärettömästi puremia ja isoja paukamia jaloissaan ja käsissään. Itse (kop,kop,kop) selvisin vain kolmella hyttysen puremalla, jotka vain vähän kutisivat. Olin hyvin onnellinen siitä, että maistuin hyttysille vissiin melko pahalle. =D Teltan olin koettanut siis sisustaa melko keskiaikaisesti, mutta samalla itseäni miellyttäen. Pidin sisustuksesta niin paljon, että todennäköisesti aion jatkaa samalla linjauksella.

Vaikka tänä vuonna en saanutkaan kuin yhtenä päivänä keskiaikaruokaa allergiani vuoksi, niin mielestäni leiri oli erittäin mahtava jälleen. Aivot kyllä olin nakannut narikkaan, enkä ajatellut yhtään töitä enkä työpaikkaani. Niin hyvin olin dementoitunut töihin mennessä, etten muistanut edes työpuhelinnumeroani. Ihmiset olivat nähneet takiamme äärettömästi vaivaa ja sain leirillä uusia tuttavuuksia paljon. Ah, meinasin unohtaa, että sain arvonannon myös arvon paronillisilta. Sain virvaliekin keltaisella nauhalla. Se kertoo, että olen toiminut monelle vanhemmallekin keskiaikaharrastajalle innoittavana uutena jäsenenä. Olin niin yllättynyt tästä, että pienen pienet kyyneleet ilmestyivät silmäkulmaani ja valuivat poskeani pitkin alas. Tästä kiitollisena sainkin onneksi luvan pyynnöstäni tarjoilla ensimmäistä kertaa kuninkaan pöytään lauantain pitojen aikana. Oli se jännää hommaa vaikkei tainut aivan täydellisesti se mennäkkään. Ainakin he saivat mitä loistavimmasta ruuasta jälleen mahansa täyteen, näin kuulin. =D Ensi vuonna siis uudelleen leireilemään!!!

Ajan vierähdys

Kiveni ei ole sammaloitunut vaikka aikaa on kulunut tänne tehdystä viimeisestä päivityksestä. Olen ollut laiskana ja keskittynyt enemmänkin Facebookissa palloiluun ja sinne kirjoitteluun. Mutta sain inspiraation ihanalta Neulakon Helenalta ja päätin taas tänne rustaista tarinaa.

Talvi vierähti tehden savitöitä, pilateksessa, uudessa työpaikassa ja keskiaikaharrastuksessani. Kerran kuussa tuli käytyä tapahtumissa, ostelin kankaita ja vähän väkästelin asioita. Kaikenkaikkiaan on tahtini ollut paljon rauhallisempi asioiden kanssa kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Tässä kuvaa Beatalle tekemästäni kannusta. Lupasin tehdä hänelle kannun jo talvella 2008-2009, mutta kannusta tuli pieni ja väärän värinen. Joten nyt jätin kannuun laittamatta lasitteen muualle kuin sisälle. Olen tyytyväinen ensimmäiseen isoon kannuuni vaikka muutoksia tuohonkin olisi voinut tehdä ja paljon. Inspiraationa oli kannu noin vuodelta 890.



Englannissa tosiaan kävin tammikuussa. Tuolloin pelkona oli Englannin lumisateiden takia, että pääsemmekö lainkaan edes lähtemään, sillä niin paljon oli lentoja peruttu. Reissumme osui juuri oikeaan saumaan, sillä lennot onnistuivat molempiin suuntiin. Reissuseura oli todella mukavaa ja tukivat hienosti minua ensimmäisellä "väärällä kaistalla" ajelullani. Muistittehan siis, että siellä ajetaan väärää puolta. Alla oli iso ja hyvin kulkeva perheauto ja sillä oli mukava huristella isoja ja vähän pienempiäkin katuja. Toki alla oli kesärenkaat.

Tapahtuma oli hieno ja ihmiset olivat todella mukavia. Ihastuin itse niin paljon Lyndhurstin pieneen kylään, että tahdon sinne kyllä toisekin kerran. Ja kuvia minulla ei tuolta reissulta ole yhtäkään, sillä olin unohtanut kameran kotiin. Voitte kuvitella, että harmitus oli kyllä suunnaton. Evan blogissa taitaa muistaakseni olla yksi luminen maisema kuva, jota voitte käydä kurkkaamassa. http://evagrelsdotter.blogspot.com/2010_01_01_archive.html Ikävintä reissussa oli se, että jouduin palelemaan ensimmäisenä yönä aivan suunnattomasti ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, etenkin kun oli matkaväsymys taustalla ja olimme perillä joskus kahden aikaan yöllä. Heillä oli tosiaan tapana sammuttaa lämmitys yöksi. Alla oli kylmä ja muovinen patja. Koetin kyllä laittaa viittaani alle ja kääriytyä makuupussiini umpisukkeluksiin, mutta se ei paljoa auttanut valitettavasti. Ruoka oli hyvää vaikka välillä olinkin vähän enemmän dieetillä kuin muut, koska allergiaani ei oltu huomioitu. Yllättävintä oli ulkomaalaisten SCA:laisten välinpitämättömyys modernintekniikan läsnäoloon. Kännykkään puhuttiin heti ulko-oven edessä aivan julkisesti, pöydällä oli tölkkejä ja pulloja sekä pinkin värinen lasten puukynärasia sekä loistelamput oli päällä melkein kestona. Ehkä toivun tuosta järkytyksestä joskus, mutta sitä ennen voin vain sanoa, että rakastan Aarnimetsäläisten tapaa piilottaa kaikki moderni ja autentisuuteen pyrkiminen.