Kuura

Eilen aamuna ihailin upeaa kuuraa mikä oli ruusunmarjoihin kerääntynyt ja tänään päätin sitten ottaa kameran mukaan laukkuun. Meinasin sitten myöhästyä töistä, kun intouduin vähän kuvailemaan. Mut ei näitä päiviä enää montaa valitettavasti ole, missä saisimme nauttia lehdellisistä maisemasta. Kohta on taas harmaata ja synkkää. Nyt täytän siis rinnukseni kauneudella ja valolla, että jaksan synkän talven yli. Ja jaan kauneutta teillekin. Hyvää ja nautinnollista loppusyksyä kaikille!

Lontoo kutsuu - London is calling

Sunnuntaina keskiaikaseuramme tapaamisessa eräs jäsenistämme aloitti keskustelun tulevista kruunajaisista uudelleen. Edellisenäkin viikendinä hän puhui asiasta, mutta pistin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun ajattelin ettei minulla ole varaa kuitenkaan. Nyt hän puhui noin 90 euron hintaisesta lennosta ja aloin höristelemään korviani. Sillä juuri muutamaa päivää aiemmin olin tsekkassut, että S-Pankkini tilille on hieman kertynyt rahaa, jolla voisin pienen reissunpoikasen tehdä. Olin kyllä harkinnut Lissabonia, koska kummitätini tytär opiskelee siellä, mutta nyt veti sitten Lontoo huomioni kokonaan puolelleen.

8.-10.1.2010 on Southamptonin läheisyydessä kahdettoista kruunajaiset Drachenwaldin valtakunnassa. http://www.drachenwald.sca.org/ on linkkiä valtakunnan sivuille. Koska olen mielestäni ansainnut pienen reissun ulkomaille aloin suunnitella asiaa eilen illalla kauhealla tohinalla. Etsiskelin hintoja lennoille ja autojen vuokraamishintoja jne, jopa kartalta kaivoin paikankin, missä kruunajaiset ovat. Olin niin täpinöissäni, että tänään päätin soittaa tälle koko sekoamiseni aikaansaaneelle henkilölle. Hän kertoi, että 4 ihmistä oli häneen ollut jo yhteydessä, kun oli Aarnimetsässä asiaa alkanut ehdottelemaan. Olisihan hienoa, että saatais mukavasti porukkaa, vaikka se 2 autollista. Nimittäin nyt kiinnostuneita lähtijöitä on 6 tai 7, kun soitin ystävällenikin ja aloin häntä houkuttelemaan mukaan. Sitten iski paniikki, että lento tarvitsee varata, että varmasti sen saan. Samoin murehdin paikkavarausta tapahtumaan, mutta arvoisa paronittaremme tai kenties paronimme olikin jo reippaasti varannut tapahtumaan 4 paikkaa. Nyt minun tarvitsee enää vain runoilla tapahtumajärjestelijälle tietoni.

Niimpä illalla puutöistä kotiin saavuttuani aloin varata itselleni lentoa. Ja onnistuinkin siinä pienen takkuamisen jälkeen. Nimittäin mokkula taas vähän hidasteli ja pari kertaa paiskas minut ohjelma ulos nettivarauksesta. Nyt voin kohta alkaa sairastua matkakuumeseen, sillä sehän on varmaa. Sekä alkaa murehtimaan kaikkea mahdollista. Kuten: miten ihmeessä mä ees ymmärrän mitä ne siellä puhuu? Kääk! Viimeksikin Investituuran hovissa olin välillä niiin pihalla vaikka mielestäni englantia ihan hyvin ymmärränkin. On vaan niin paljon uutta sanastoa minulle.

Mä olen lähdössä LONTOOSEEN! =)

*****

Last Sunday in our SCA-meeting one of the member's started conversation again about the becoming Coronation. Last weekend he also talked about the matter but I didn’t listen because I was sure that I cannot afford it. Now he talked about the cost of the flight, about 90 euros, and I started to listen. Because only few days ago I was checked that I have money in my S-Bank account, and the money I could use to travelling. I already was thinking Lisbon where my godmothers daughter studies but now London took my whole attention.

8-10.1.2009 near Southampton is the 12th Night Coronation –event in Drachenwald kingdom. http://www.drachenwald.sca.org/ is link to kingdoms page. I think I have earned little trip to abroad so I started to planning it last night with big passion. I was searching prices to flights and car’s and so on. Even I searched the action place from the map. I was so excited that today I decided to call this person who blame it is that I am so messed up (in good way). He told me, that 4 people was contacted him already in Aarnimetsa after he was started to propose this matter. It would be great that we would have conveniently group with us for example amount of people for 2 cars. You see that now there is 6 or 7 people who are interested of travelling. One of those is my friend who I started to tempt to join in. Then the panic started that I have to book my flight that I at least get it. Also I was worried about the event booking but our honourable baroness or maybe our baron was already booked 4 places to event. Now I only have to “make a story” of my information to the event steward.

So in this evening after I came home from my carpentry hobby I started to book my flight. And I was succeeding with it after little problems of my internet connection. I was thrown out few times from booking because of my slow connection. Now I can start to be nervous about the journey because I am so excited about the travelling. And I can also to start to have a panicking about everything like “how in earth I even understand anything what they say in there?” Help! Because last time in Investiture court I was so ooooout though I think I speak English quite good and understand also. But there is just so much new vocabulary to me.

But I am going to go to LONDON! =)

Lomaflunssailua

Meni sitten koko loma sairastaessa flunssaa. Rankkoja nämä keskiaikareissut, kun aina tulee kipeäksi. Saapi nähdä mitä tuo Keppiä ja käsitöitä-tapahtuma marraskuussa. Pitäisköhän sen tapahtuman jälkeen varata valmiiksi lomaa, että on sitten varmasti taloonpäin kallellaan, et jos sattuis vaik sairastumaan?! =) Toki, uskoin vahvasti, että tervehdyn nopeasti enkä halunnut käydä lääkärissä tällä kertaa, mutta toisin kävi. Vielä tänäänkin jouduin ottamaan lääkettä, että jaksoin lähteä iltaharrasteeseen.

Tänään oli vuorossa syksyn eka kerta puutöissä. Tavoitteena on siellä tehdä puukulho (keitto/puuro) ja keskiaikainen jakkara. Muuta en varmaan ehdikään, kun aikaa on kaikenkaikkiaan 33 tuntia, joista 6 tuntia meni jo poissaolojen merkeissä. Tänään kuitenkin pääsin tutustumaan lähemmin elämäni ekaa kertaa sorviin. Ihana kapine! Tykkäsin kyllä. Ensin ajattelin olevani siinä surkea, mutta yllättävän hyvin puu totteli käskyjäni talttojen kanssa. Kai ne niitä nimeltään olivat? On uusia aina nuo nimikkeet ettei niitä yhdel kerral opi tai muista. Mutta väkästin melkein valmiiksi survimen. Ope oli nähnyt ravintolassa sitruunaan ja limeen omanlaisensa puisen survimen ja siitä sitten tein kopioyritelmää. Hieman pidempi tulee mun survimesta, mutta eipä ekalta työltä voi vaatia paljoa. Työ jäi kesken ja ensikerralla hieman vielä tarkennan sitä ja sitten hiontaa sekä päätypalojen irroitus. Nyt leikkasin kakkosnelosesta vannesahalla 5,5cm suorakulmion jonka pituus oli pauttirallaa survimen pituus. Sitten merkitsin palikkaan keskikohdan molempiin päihin ja höyläsin käsihöylällä sivuista kulmat pyöreämmiksi, jotta se ei sitten niin rynkyttäisi käsiä varten kun pala pyörii sorvissa. Tämän jälkeen asetettiin palikka sorviin ja sitten aloitettiin vaan työstäminen. Pahoittelen huonoa ilmaisuani mahdollisissa nimikkeissä, koska puutyöalansanasto on mulla vielä vähän hakusessa.

Sunnuntaina sitten iltapäivällä lähdin kohti kotia, koska illalla oli tiedossa keskiaikaseurassamme tapaaminen jonka aiheena oli calligrafia sekä illuminaatio. Niistä voitte lukea lisää: http://www.aarnimetsa.org/as.php?lang=fi#illuminaatio. Ja tulihan siellä väkästettyä vähäsen jotakin, mutten pahemmin jaksanut kun oli taas selkeästi lämpö nousussa. Väkästin kyllä ostamallani calligrafia-setillä kuluneella viikolla "early gothic"-tyylillä kutsut eräisiin juhliin ja olin lopputulokseen tyytyväinen kyllä.

On tosi mukavaa kun voi kokeilla erilaisia asioita elämässä; kankaista tehdä vaatteita, kutoa kankaita, savitöitä, puutöitä, calligrafiaa, neuloa, tehdä nyörejä jne... Monet kaverit ovat ihmetelleet välillä, että mistä löydän energiaa kaikkeen. Voin vain sanoa, että nautittavat harrastukset ja mukava elämä tekevät elämästäni energisen.

Savenvaivantaa ja lomailua

Kirjoitettu 17.9.2009. Muokattu 5.5.2014.

Kävin eilen illalla jälleen ensimmäisen kerran tänä syksynä savitöitä tekemässä. Halusin päästä kauheesti dreijaamaan ja kun olin myöhässä niin ajattelin, että ei siellä varmasti ole enää dreijaa vapaana. Oli kuitenkin ja pääsin taas roiskimaan housuni saveen, essuakin myöden. Tumma saviköntti painoi 906 grammaa ja mätkäisin sen siihen keskelle dreijaa. Ope tuli mukavasti viereen opastamaan, kun aivot oli jäänny kesälomalle. Mää nostin ja laskin savea dreijan pyöriessä täpöllä. Mut en saannu keskelle vaikka toistin sitä ja kuinka monesti. Aloin ihan uupumaan jo ja puolet savesta oli päätynyt veden mukana dreijan altaaseen. Ope tuli ja parilla nostolla se keskitti niin vaivattoman näköisesti sen saven. Mä oon niin kade! Sitten hitaasti aloin painaa peukaloilta keskeltä, tehdäkseni aukon, jonka jälkeen levitin peukaloillani savea saadakseni pohjapinta-alaa. Ja sitten nostatin reunoilta kulhon muotoon. Tuote syntyi varmaan muutamissa minuuteissa tuon keskittämisä-äkerryksen jälkeen. Ja sit tuli fiilis, että tässäkö tää nyt oli taas sit. Sitten koetin taistella kulhon pois dreijan päältä ja lopulta ope tuli apuun. Ja eikun seuraavaa väkästämään.

Päätin, että minähän keskitän tämän paakun nyt. Ja mielestäni sain sen melkolailla keskelle, aivan pienen pienen pikkuriikkinen vinous siinä oli. Olisin saattanut onnistuakin kulhossani ellen olisi innostunut ohentamaan liikaa kulhoa alareunasta ja niimpä se lätsähti, koska yläreuna oli niin raskaan painava. Hieman harmitti. Mut siitä taas opin enemmän. Kolmanteen kulhoon taas tehtiin open kanssa yhteistyötä keskittämisessä, mutta itse sain kulhon jopa dreijan päältä pois. Nyt työväenopiston hyllyllä on kaksi kulhoa kuivumassa. Ensi kerralla sitten keskityn kulhojen pohjan dreijaamiseen ja siistimiseen sekä teen niitä maustesarvia. Näkyi olevan ihanan tummanruskeaa savea odottamassa pöydällä, että joudun siitä varmasti niitä väkästelemään. Pakko päästä kokeilemaan. Sinne oli tullut antiikkisaveakin, johon tulee polttojen jälkeen tummempia pintoja ulokkeisiin kohtiin. Ehkäpä joudun sitäkin kokeilemaan, kunhan ehdin. Niin kiva syksy on tulossa, että olen aivan innosta sekaisin. Hyviä syksyisiä päiviä itse kullekin säädylle! =)

Käsityöllistä eloa

Eilen illalla taas euran aluspuvun (luonnonvalkoinen kangas) sai uusia pistoja saumaansa. Tuntui mukavalta tehdä vaatetta, jonka on kokonaan ommellut itse käsin. En oikeasti voinut kuvitellakaan, että moinen käsinompelu voisi tuottaa moista tyydytyksen tunnetta. Kuitenkin se, että näkee oman kätensä tuloksen ja sen, että vaikka vaate valmistuu hitaasti, mutta se valmistuu kuitenkin.

Parit tilaustyötkin odottavat vielä valmistumista. Nauha pitäisi saada nuolikotelon kylkeen valmiiksi ystävälleni, toiselle ystävälleni pitäisi saada 1340-luvun puku valmiiksi ja kolmannelle henkilölle pitäisi saada pampulahuivi kudottua. Toki voipi tulevaisuus tuoda vielä muitakin tilaustöitä eteen, mutta odottelen niitä innolla. Käsityöt on jotenkin vaan niin ihanan rentouttavia. Tänä iltana pienestä flunssastani huolimatta tarvitsee lähteä käymään savitöissä, ekaa kertaa tänä syksynä. Koetan heti saada dreijan otettua haltuuni, jotta voisin pyöräyttää parit kupposet aikaiseksi. Silläkin saralla muuten odottaa tilaustöitä: maustesarvia, kolmikorvainen juomatuoppi sekä viikinkiaikainen iso kannu. Itselleni koetan nyt ekaksi sen puurokulhon kuitenkin vääntää. Ehtii kuivumaan sitten seuraavalle kerralle, jolloin veistelen pohjan ja vien tuotteet polttoon. Tuolloin ehkäpä vääntelen sitten maustesarvia urakalla, koska pitää laskea sen varaan, että vietän välissä yhden viikon opiskelun takia muualla, niin en voi aloitella mitään suuria projekteja, etteivät ne kuivuisi sillä välin käsiin.

Tiedättekö, että elämä on sitten oikeasti niin ihanaa?!?!?! =D

Annanpäivät XV aiheuttaa mietteitä...

Käskymäistä kutsua sateli Annanpäiville Poukkalaisten järjestämään tapahtumaan Investi-viikendinä. Ja kyllähän minä sen olen ajat sitten jo kalenteriini laittanut, että tartteis ilman muuta mukaan päästä. Ainoana esteenä sitten voi olla vaan työt, mutta katsotaan nyt, miten asioitten sumpliminen aina onnistuu. Mieli kuitenkin jo suunnittelee ja miettii asioita, että mitä sinne sitten pitäisi ottaa mukaan. Ja etenkin, että mitä pitäisi sinne reissuun tehdä. On siis taas uusi tavoite elämässä johon uhrata aikaa ja energiaa. Mikäs sen mukavampaa?! =)

Mitäpä sitten talvea varten olen ajatellut tekeväni? Pitkävartiset villasukat tartteis ainakin, on ne sitten neulakinnastekniikalla tai ihan kankaasta tehdyt, ei niin väliä, kunhan sääret pysyisivät lämpöisenä. Jotain villamekkoa tartteis ehkä saada aikaan, kenties jonkinlaista nuttuakin, kenkäpolitiikkakin on hakusessa huopikkaat ehkäpä pitää ostella, viittapolitiikkakin on vielä vähän vaiheessa. Karvalakki multa jo löytyy, mutta sen alle tarvitsee olla jonkinlainen huntu/päähine varmasti. Tärkeimpänä ongelmana on myös kaulan pitäminen lämpöisenä. Tarvitsee ehkäpä nyt sitten hankkia semmoinen ketunturkis kaulaa kiertämään ettei viima tee tepposiaan ja etten tulisi taas kipeäksi keskiaikareissun jälkeen. Siitä ei saa tulla tapaa! Kukapa nyt kipeänä tahtoisi olla?! Korupolitiikkaankin tarvitsee alkaa kiinnittää huomiota, muikkarin mekko on paria korua vajaa. Monista vaatteista puuttuu lautanauhakoristeet tai kirjailut. Ja isompi keitto tai puurokulhokin tarvitsee väkästellä. Mitäköhän vielä? Varmasti taas kohta aivot uusia ideoita raksuttaa, mutta nyt taidan mennä seikkailemaan keskustaan, koska tältä flunssaiselta naiselta on dropit loppu ja tähän tautiin on saatava loppu! =)

Kallisarvoiseni - My Precious

Tässä tämä kuva minkä lupasi laittaa Ilkan ja Henrikuksen tekemästä veitsestä. Verta, kyyneliä ja tunnetta vuodatettiin. =) - Here is the photo which I promised to show from the knife witch was made by Ilkka and Henrikus. Blood, tears and passion was bleeded! =)

Olisi niin paljon tehtävää... - There would be so much to do…

Nuijasodan vierotusoireet eivät meinaa millään mennä ohitse. Asiaa ei todellakaan auta lukuisat Kaari Utrion romaanit joita olen lukenut. Yöunissa vilisee vaatteiden ompelua, ritareita, neitoja ja muita keskiaikaisia ihmisiä. Aamulla tai päiväunien jälkeen olen kuin väärään maailmaan herännyt. Toki myönnän, että nautin tämän päivän olemassa olevista asioista. Juoksevasta vedestä, vesivessasta, astianpesukoneesta, asfalttiteistä jne. Helpottaa kummasti elämää ja antaa mahdollisuuden keskittyä harrastuksiin töiden jälkeen.

Odotan kyllä niin, että saan tehtyä taas jotain harrastukseeni liittyvää ja kunnolla, kunhan selviän flunssastani. Eilen kalliolla istuksiessani koetin tehdä hieman neulakinnassukkaani, mutta en jaksanut tehdä kuin kaksi riviä. Illalla sohvalla makasin uupuneena ja katsoin Varjojen Valtakunta -elokuvan. Vähän oli hyvä! Nautin! Toissa iltana sain valmiiksi toisen nyörin Elsalle, jonka hän minulta tilasi. Nyt on investituuraan valmiina hänelle vihreä ja punainen nyöri. Itselleni olen tehnyt nyt tähän mennessä sinisen ja ruskean nyörin. Seuraavaksi minun pitää jatkaa Beatalle aloittamaani nauhaa, jotta hän saa sen kiinnittää nuolikotelonsa reunaan koristeeksi. Mutta sitten olisi kiire jo aloittaa tekemään asuja. Syyskuussa voi olla erittäin viileää ja ulkonakin tarvitsisi olla. Ja Investituurahan on syyskuussa.

Olen miettinyt pääni puhki, että mitä sinne tekisin vaatteiksi. Mutta linnanneidon puku, villainen Euran aluspuku, huivi ja nuo sukat sinne on ainakin saatava valmiiksi. Ehkäpä myös uusi vaippahame. Olen koettanut houkutella ystävääni lähtemään mukaan tapahtumaan, mutten nyt vielä tiedä lähteekö hän mukaan ja pitäisikö minun lainata hänelle vaatteitani. Olisi tietenkin kiva, jos hän olisi ahkera ja saisi tehtyä itselleen omat vaatteet, niin minulle ei sitten tulisi niin kiire tehdä toista vaippahametta. Ja kolmaskin ystävä olisi (Beatahan on jo lähdössä) olisi mukava houkutella mukaan. Onhan hänen melkein valmis helvetinikkunamekko tuolla naulakossani roikkumassa. =) Hän toki tarvitsisi myös jotain muuta kuin juhlamekon ylleen koko viikonlopuksi. Ai, ai, ai. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kumpa vain tämä ikävä flunssa menisi jo ohitse.

***

The withdrawal symptoms just don’t pass in anyhow. It doesn’t help the matter by reading many “Kaari Utrio” novels. In my night dreams are filled sowing clothes, knights, ladies and many other medieval persons and happenings. On the morning or after the day dreaming I feel that I have waked up to wrong time. Though I have to commit, that I really enjoy of living this period. Running water, water toilet, dishwasher, asphalt roads and so on. Those really help the living and gives ability to focus in your hobbies after work.

I am really waiting, that I can do something in my hobby, after I get rid of this my flu. Yesterday, sitting in a cliff, I tried to do a little bit my naalbinding sock, but I could do only two rows. In the evening I laid as exhausted on my sofa and I watched movie called “Underworld”. It was good! I enjoyed! The other night I finished the string, which Elsa ordered from me. Now to Baronial Investiture I have ready two her two strings, green and red. I have made to my self so far the blue and brown strings. Next I have to continue a band to Beata so that she can attach the band in to a edge of her arrow case as a decorative. But then I have to hurry to start to make my clothes. In September can be very cool and I should be able to be also outside. And the Investiture is on September.

I have thinking through my head that what I would make to wear. But “women’s bliaut”, woollen Eura’s under dress, scarf and those socks I have to make ready to Investiture. Maybe also a new wrap dress like in Eura’s dress. I have tried to temp my friend to come along in to that happening, but I am not sure yet does she come and should I borrow some of my clothes to her. It would be nice if she would be energetic and made her own clothes so I wouldn’t have so rush to make other wrap dress for me. And my third friend (the one, Beata, is already coming) would also be nice to get along. She has an almost ready surcoat dress hanging on my coat rack. =) She also would need something else to worn than the party dress to whole weekend. Oh, oh, oh. We are living interesting times. I just wish this unpleasant flu would pass by already.

Nuijasota kuvia 2 - Cudgel War photos 2

Lisää kuvia, kamerattomille ja muillekin. Mun koneella kuvatekstit eivät ole kohdallaan, enkä saa muokattua niitä paikoilleen, sorry. - More photos to whom didn't have their cameras with. In my computer I don't see the photo texts in right place and I can't adjust those either, sorry.





Leiri aluetta, Karhujen teltat vasemmalla. - Camp area, Karhu's tents on the left.





Taistelijoita. - Fighters.





Ja lisää taistelijoita. - More Fighters.





Nuotio kokkausta. - Making food in a fire place.





Hovissa. - In a court.





Minä, Izabella. - Me Izabella.

Kuvia Nuijasodasta - Photos from Cudgel War

Tässä lupaamiani kuvia. - Here are the photos which I promised.



Osa keskiaikaleiristä. - A part of medieval camp.



Loimulohta - Blazed Salmon



Kenkämuotia a'la Karjalanpiirakka - Shoe fashion from Karelia pies




Taistelua - Fiting




Keskiaikakoira Ismo ja kasvivärjättyjä lankoja. - Ismo the medieval dog and plant died yarns.




Matkalla hoviin. - Going to court.

Nuijasota äipälle suomeksi ;-D

Elämäni aikaa! En ole koskaan kokenut mitään tuollaista ja minä rakastuin. Ajattelin nauttivani pelkästän jo luonnon keskellä olemisesta, mutta ei. Sain uusia ystäviä, kiitos Poukan ja Tornan väki! Vietin nautittavia aamuja saunan terassilla. Sain todella hyvää ruokaa, kiitos Eva ja Uffe. Ja sain maidotonta ruokaa myös. ;-D Ja kiitos kaikille jotka tekivät päivistäni, öistäni ja aamuistani todella nautittavia, hauskoja ja lämpimiä Nuijasodassa! Te tiedätte keitä olette. ;-D Kiitos Ritari Rian, Lordi Torrkil, Lady Estrid ja Lord Geiri keskusteluistamme. =) Ja kiitos landsknechtien pornopöksyistä. Heheh!

Kymmenen päivän reissu Kavalahteen meni vain liian nopeasti ohitse. Tapahtuman lopussa puhuimme tyttöjen kanssa, että tapahtuman pitäisi kestää kaksi viikkoa eikä 10 päivää. Silloin meillä olisi aikaa tehdä muitakin juttuja kuin juosta paikasta toiseen. Joskus minä ihmettelin, että ilman kelloa tai puhelimen herätystä en olisi missään ajoissa. Koska meillä oli tietty aikataulu siellä ja eläen keskiaikaa tekee mitä teke tai mitä pitää tehdä. Kuten minun piti tehdä huppu itselleni, kylmän sään takia, kahdessa päivässä.

Ja nukkuminen todella pitkien ilta- ja aamubileiden jälkeen oli tärkeää ja se ei olisi toiminut ilman puhelinta. Todennäköisesti joka yö menin nukkumaan aikaisintaan kahdelta yöllä. En vain voinut lähteä kesken keskusteluiden tai hupien. Muutamina aamuina heräsin 11 aikaan koska menin nukkumaan vasta 6 aamuyöllä. Viimeisenä aamuna heräsin yhdeksältä vaikka olin mennyt nukkumaan vasta kuudelta. Mutta syy oli kauniissa aamussa, liian hyvässä seurassa ja mielenkiintoisissa keskusteluissa. Ehkäpä syytä oli myös siinä, että se oli viimeinen ilta. Mutta auringonnousun näkeminen, näkien kultaisen kimaltelun ja värähtelyn vihreissä lehdissä ja heinissä, niin en vain voinut välttää sitä. Ja yksi kuva on palanut verkkokalvoihini. Auringon kultaaman upean luontomme ja henkilön, joka kävelee minusta pois päin aamuauringossa. Sitä voisi verrata vanhoihin länkkäreihin, jossa mies ratsastaa auringonlaskuun.

Jos joku ajattelee, että keskiajan harrastaminen on jotain roolipeliä, niin se ei vain ole niin. Kaikki ihmiset joita tapasin ja joiden kanssa vietin aikaa olivat todella aitoja heidän vaatteistaan huolimatta. He eivät näytelleet mitenkään ja antoivat minulle mahdollisuuden tutustua heihin. Vaikka havaitsinkin muutaman ihmisen, joiden mielestä he olivat parempia kuin muut meistä. Mutta sama tilanne on kaikkialla, sitä ei vain tule kaikkien kanssa toimeen. Toivan vain, että nämä ihmiset miettisivät, että kuinka moneen uuteen ihmiseen he tutustuvat joka Nuijasodassa vai ovatko he näitä ihmisiä joiden näin ryhmissä joihin ei pääse sisään?!

Aamut alkoivat aamiaisella. Sitten meillä oli mahdollisuus osallistua kursseille jos halusimme. Lounas, kuten minä sitä kutsun, oli kahdelta iltapäivällä ja sen jälkeen meillä oli kursseja/luentoja jälleen. Muutamana päivänä oli mahdollisuus nähdä poikien Nuijasotaa ja turnajaisia. Ja täytyy sanoa, että olin todella otettu. Olin aina kuvitellut, että se on jotain pientä leikkimistä. Mutta olin niiiin väärässä. Heidän yllään oli todella painavia varusteita suojana ja he taistelivat muutaman tunnin kuuman auringon alla. Ja näin vammoja heidän kehoissaan iltaisin ja taistelijat olivat todella uupuneita jokaisen taistelun jälkeen. Tänään (sunnuntaina) sain kuulla, että jotkut miehistä ovat menettäneet hampaitaankin taisteluissa. Joten se ei ole todellakaan kevyt ja turvallinen harrastus.

Mutta on varmaa, että ensivuonna, jos mikään ei estä sitä, minä menen jälleen Nuijasotaan. Nyt vain pitää aloittaa uuden puvun tekeminen Investituuraa varten, joka on syyskuussa. Silloin saamme uudet paronilliset. Minun täytyy tehdä paljon nenäliinoja tapahtumaan, koska olen täysin varma siitä, että tulen itkemään. Siellä on toisten jäähyväiset ja toisten tulo. Ja olen varma, että siellä on paljon tunnetta ilmassa. Ja odotan todella näkeväni taas Nuijasodassa tapaamani ihmiset!

Ja pidä sormesi ristissä etten saa vatsatautia. Se harvensi osallistujiemme määrää, mutta onneksi oli rauhallinen pöpö ja vain 5 sadasta sai sen 10:ssä päivässä.

Oi! Melkein unohdin. Kiitos Ilkka ja Henriikkus Pöksyläinen veitsestä!!! Se on tehty tunteella ja Kavalahden rannalla. Ehkä se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun siinä paikassa on tehty. Joten pojat tekivät historiaa! Ja täytyy kyllä sanoa, että rakastan sitä veistä. Kuva tulee siitä myös tulevaisuudessa. =) Nuo miehet ovat todella lämminsydämisiä ja rehellisiä. Ja meillä oli hauskaa! Terveiset Ismolle sekä Leideille myös. ;-D

Nuijasota - Cudgel War

The time of my life! I have never experienced anything like that and I fallen in love. I thought that I just would enjoy of to being in nature but no. I got new friends, thank you Poukka’s and Torna’s people! I spend enjoyable mornings on sauna porch. I had really good food, thank you Eva and Uffe. And I got milk less food also. ;-D And thank you all whom made my days, nights and mornings really enjoyable, funny and warms in Cudgel war! You know whom you are. ;-D And thank you Knight Rian, Lord Torrkil, Lady Estrid and Lord Geiri for our conversations! =) And thank you for landsknecht’s porn pants. LOL!

The ten days trip to Kavalahti just went too fast by. In the end of the happening we were talking with girls that this event should last two weeks and not 10 days. Then we would have time to do other things than run from place to place. Sometimes I wondered that without clock or phones alarm I wouldn’t be nowhere at time. Because we had certain time schedule in there and if you are living in middle age you just do what you do or have to do. Like I had to make a hood for me, because of the cold weather, in two days.

And sleeping after really late party night and morning was important and it wouldn’t work out without the phone. There were probably all the nights that I didn’t get to bed earlier than 2 a.m. I just couldn’t leave in middle of the conversations or amusement. Few mornings I woke up 11 a.m because I went to bed 6 a.m. This last morning of the event I woke up 9 a.m. though I went to bed 6 am. But the fault was a beautiful morning, too nice company and interesting conversations. Maybe there were also some reason of that it was a last night. But seeing the sunrise, seeing the golden sparkling in shivering, green leafs and in the hay I just couldn’t miss that. And one image has printed in to my eyes. The the sun golded everything like our beautiful nature and the person who were walking a way from me in that morning sun. Like in old western movies where man rides to sunset we could compare that.

If some one is thinking that the practising middle age is like something role play, it is not just so. All the people whom I met and spend time with were really genuine under their clothes. They were not acting anyhow and gave a chance to let me know them. Though I found a few persons also from there, whom thinks that they are something better than many other of us. But it is a same situation in everyplace, you just doesn’t cope with everyone. I just hope that these people should start to think that how many new people they learn to know in every Cudgel war or are they just those persons whom I saw in groups where you couldn’t get in?!

There mornings started in by breakfast. Then we had to chance to participate in some courses if we wanted. The lunch, as I call it, was on 2 p.m. and after that we had those courses again. Few days we had also chance to see boys fighting’s in Cudgel war and in tournaments. And I have to say that I was really impressed. I had always thought it is some kind of little playing. But I was soooo wrong. They wore a really heavy gears to protect them and they fought few hours under the warm sun. And I saw injured bodies on the evenings and the men were really exhausted after every fight. Today I heard that some of the men had lost in other tournaments their tooth’s. So it is not really a light and safe hobby.

But it is certain that in next year, if nothing happens, I am so going to there. Now I just have to start to make a new dress for me to Investituura which is in September. Then we will have a new baroness and baron. I have to make a lot of tissues for that event because I am really sure that I will cry. There are the others farewell and the others coming. And I am sure that there is lot of emotions on the air. And I really wait that I can see these people from Cudgel war again in there!

And keep your fingers crossed that I don’t get the stomach flu. It started to harvest our participants but luckily it is a easy bug and only 5 from 100 got it in those 10 days.

Oh! I almost forgot. Thank you Ilkka and Henriikkus Pöksyläinen from the knife!!! It has been made in passion and in the beach of Kavalahti. Maybe that was the first time ever that anyone made knife on that place. So boys made history! And I have to say that I love that knife. A picture from it is coming also in the future. =) Those men a really openhearted and honest ones. And we had fun! Greetings to Ismo and to Ladies too! ;-D

Tuli pyllyn alla

Käväsimpä tuossa Neulakko blogissa ja totesin iskevän paniikin. Voi suolisolmu sentään kuinka paljon mulla on viel tekemistä, että pääsen messiin tuonne Nuijasotaan. Laskeskelin tässä, että mitä pitäisi vielä tehdä ennen lähtöä:
- huppu
- vaippahame
- aluspuku x 2 (toisessa ompelen saumanvaroja)
- päällyspuku (1340-ajanjaksoon)
- tossut (nahasta leikkaus ja suutarille ompeluun vienti)
- huntu
- pussukoita
- pyyhe
- muikkariin korut
- essu
- juomasarven vahaus
... tässä pakolliset ja sit ne mitä muuta olis kiva saada mukaan:
- pellava- ja villakangassukkia
- neulakinnas sukat vaille kantapäitä (saisin jotain lämmintä siellä jalkaan)
- vaippahame nro 2
- aluspuku nro 4
- alushousut (ne lahkeelliset)
- essuja
- huntu nro 3
... ja ties mitä. Ei pysy edes ajatukset ees mukana enää, mitä kaikkee on kesken. Neulan on siis pakko suihkia vauhdilla myös Nuijasodassa koko ajan. Saapi nähdä vain joutuuko tämä nainen lähtemään reissuun ilman saumanvarojen päärmäystä.

Sitä en ees tiedä, että millä kamat saan Inkooseen. Kyyti asia on vielä epäselvä. Toivottavasti junaa ei tartteis mun käyttää, koska kamaa tommosseen reissuun tulee olemaan AIVAN liikaa yleisillä matkustamiseen.

Emännänveitsenkin tahdoin itse mennä valmistamaan, mutta sekin meni sitten reisille. Ei ole ystäväni muistanut pirautella sepälle, johon hänellä on suhteita. Mun tarttee tuo reissu sitten vaan tulla toimeen pikkuisella lapinpuukollani ja pikkiriikkisellä emännänveittellä.

Palaan takaisin katsomaan televisiota ja ompelemaan toiseen aluspukuuni saumanvaroja päärmäten. Onneksi se on aikas helppoa ja nopeaa. Tätä aluspukua ei vaan pidetä muikkarin (muinaispuku) kanssa, että tarttee sitten pakosti vääntää se toinenkin ennen perjantain reissua. Saankohan mä nukuttuu tänä yönä, kun murehdin näitä asioita?

Pronssilankaa ja elämää

Kirjoitettu 26.9.2009. Muokattu 5.5.2014. 

Heräsin aamulla siihen, että postia lätkähti aikamoinen määrä luukusta lattialle. Tuumasin, että nyt tais tulla Vaskikäärmeen posti. Eikun sängystä ylös ja tonkimaan postikasaa. Jep! Mä sain tilaamani langan, vihdoin. Odottajan aika tuntuu aina pitkältä etenkin kun odotin pakettia jo viime viikonloppupuolella ilmestyväksi. Mut nyt pääsen tekemään pronssilangasta itselleni papuripuksia muinaispukuun. Sekä pronssispiraaleita samanpuvun esiliinaan. Siinäpä mulla sitten onkin "ompelemista". Tästä linkistä voitte käydä katsomassa minkälaista olisi tarkoitus tehdä http://artos.pp.fi/heinola-seura/kuvat_4/muinaispuku_karjala524x700.jpg . Tulen kuitenkin kuvassa olevan liivihameen tekemään vaippamekkona. Samoin pieniä muutoksia varmasti tulee sinne ja tänne sekä omalla tavallani tehtynä. Esim. kankaat ovat erit, jne. Mutta tuskanhiki tulee varmasti virtaamaan spiraaleita ommellessani essun helmaan. Mutta odotan sitä innolla samoin kuin keskiviikkoa.

Mut koska eilen siivoukset jäi auringonoton ja netissä seikkailemisen takia väliin. Niin aloitan nyt ennen kuin kämppä on taas kuin sauna. Vapaapäivänä nämäkin hommat tarttee tehdä. Sitten voin alkaa langasta tehdä spiraalia, hieman sahailla sitä... ja illalla jatkaa kenties sukkieni kinnasneulalla neulomista. Kohta saan tehdä toiseen kantapään lenkin. Mukavaa tämä elämä!

Pukupalkinto

Kirjoitettu kesällä 2009, muokattu nyt, joten tallentui uusimmaksi. 

Tuli sitten voitto kotiin jaettuna ykkössijana ystäväni Beatan ja hänen poikansa kanssa. Olimme pukeutuneet keskiaika-asuihimme lähtiessämme seikkailemaan Keravan vanhan ajan markkinoille. Itselläni oli yllä 1100-luvulle sijoittuva linnanneitopukuni sekä viittani. Beatalla oli suurinpiirtein samaan ajanjaksoon sijoittuva viikinkivaikutteinen helvetinikkunamekkonsa. Samoin Beatan poika Knut oli pukeutunut samaan tyyliin. Olimme varmasti upea ilmestys, vaikka itse sanonkin. =D Kiitoksia ja kehuja saimme paljon. Ensimmäinen kommentti oli englanniksi tapahtunut äidin selvitys lapsilleen meidän asuistamme "ancient Finnish costumes". =) Palkinnoksi saimme hienot rintaruusut jokainen, omani kiinnitin korini ulkoreunaan, kun ei se oikein sopinut asuuni suoraan. Odotan mielenkiinnolla, että mistä löydän ensimmäiset kuvat meidän asuistamme. Meillähän ei ollut kameraa mukana tuolla reissussa.

Illalla siivosin akvaariooni, joten en sitten ehtinyt ommella isommin keskiaika-juttuja. Hieman sivusaumaa taas sain valmiiksi pyhiinvaelluslaukkuuni. Teen sen samasta villakankaasta kuin viittanikin on. Muodon revin ihan hatusta, kun en ole yhtään muistini mukaan kenelläkään nähnyt ja Beata vaan kertoi muodon. Nyt sitten on vasta 2,41 metriä tehty käsinommelta tuohon kilometrin kisaan, minkä keskiaikaseurani on julistanut alkaneeksi. Jänskättää kyllä, että kuinkahan ahkera tässä täytyy olla, että nuille hurjimmille ahkeroijille saa laitettua kampoihin. Tuo Hibernaatiopesäkkeenkin "emäntä" on selkeesti liian ahkerana. Mut perästä tullaan sano lapamato. ;-D

Nahasta pussukaksi

Löysin kotoa kaavan pussukkaan, missä pohja on kapea ja terävä, muutoin pohja on hieman pullukka. Tuumin, että nytpä taidan kokeilla tehdä nahasta itselleni pussukkaa, kun en raaskinut Tallinan reissulta Olde Hansasta sellaista ostaa. Isoäitini jäämistöön oli jäännyt oranssia nahkaa ja päätin tehdä siitä koeponnistuksen, koska jos sen värinen nahka menisi hukkaan, niin ei niin harmittaisi niin paljoa kuin noista kalliimmista nahoista pykäistyyn.

Leikkasin kaavat ja käsinompelin nahat kiinni toisiinsa, yliluotellen. Apuna käytin ostamaani nahkaneulaa ja yllättävän hyvin se toimi. Ei tarvinut hampaat irvessä vääntää menemään, pikemminkin harmitti se kun lanka loppu aina kesken, niin hyvä vauhti oli. Langaksi valitsin jotain vahvaa puuvillalankaa, koska halusin, että pussukan tulee kestää painoakin. Siinä sitten reunoja ommellessa mietin, että näinköhän tämä pussukka on edes sen muotoinen mitä haluaisin, kun käännän sen ympäri. Päättäväisesti ompelin kaikki pussukan reunat yhteen. Kääsin työn ja totesin, että ompa ruma. Värikin tuntui loistavan silmiini neonvärin kaltaisesti ja päätin, että tämä on koepussukka. Väkästin siihen kuristusnauhan villaisen paksuista langoistani ja päätin näyttää tekelettäni Beatalle, että mitä mä nyt oikein tän kanssa teen.

Beatan kanssa tuumittiin, että mokkapuoli on niin upea, että sitä voisi käyttää ja jos tekisin nauhat reunaan, ompelisin ne siihen kiinni, tekisin koristepistot yläreunaan, niin pussukasta tulee varmaan upea. Ja... niinhän siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Tässä kuva tekeleestäni uusin nauhoin ja nyörein. Ja ei tää ihan nopein käsityö ollu, ympärysnauhankin teko vei noin 2 tuntia. =)

Seikkailu Tallinnaan

Kirjoitettu 28.4.2011. Muokattu 5.5.2014.

Kello pärähti soimaan perjantaiaamuna kello 5. Ajattelin, että voi kuolema, kun ei tartteis vielä nousta. Edellisenä yönä olin tietty, tyypilliseen tapaani, kukkunut aamuyöhön asti ja nyt sitten oli kosto suloinen. Reippaana tyttönä olin jättänyt viimeiseen tippaan Tallinnan kangaskauppojen metsästämisen kartalta. Tarkoitus oli nimittäin perjantaina vierailla ystäväni ja hänen muksujensa kanssa Tallinan vanhankaupungin päivillä ja poiketa mahdollisesti jossain kangaskaupassa, jos vain se osuisi sopivalle etäisyydelle vanhasta kaupungista. Ja löytyihän sieltä Kangas ja Nööp-liike, joka on kivenheiton päässä vanhan kaupungin muurista. Kello näytti kuitenkin puoli kahta kun valot sammutin. Tämäkin olisi pitänyt tehdä ajoissa.

Tallinnassa sitten vierailtiin Kangas ja Nööpissä, josta ostin metrin keltaista neulottua villakangasta. Ehkis ei neulonnan puolesta sovellu keskiaikaan, mutta se vaikutti kädessä niin huovuttuneelta, että ajattelin, jos se vaikka menisi siitä huolimatta. Meinasin tehdä siitä pyhiinvaeltaja-laukun kaltaisia ja myydä vaikka niistä toisen tai kaksi, jos kankaasta tulee, jos joku ostaisi pois. Sitten ostin tietty karmaisevan määrän eri liikkeistä tavaraa. Olde Hansasta poimin nahkakantisen kirjan, ruukullisen mustapippuria ja puulusikan. Käsityökellarista löysin soljen, jolla aion kiinnittää huntuni, sekä jaderannerenkaan. Rannerengas tarvitsee hieman muokkausta, kun noita kuminauhoja ei vielä keskiajalla ollut. Sadamarketin keramiikkaliikkeestä ostin kaksi savilautasta, pienen ruukun jauhomaiselle tai nestemäiselle aineelle ja taotut ruokailuvälineet.

Päiväsyöminki tehtiin Olde Hansa ravintolan lisäosan puolella. Siellä oli nättiä ja erittäin hyvää asiakaspalvelua. Otin sieltä kuviakin ja nautimme ruuaksi mitä keskiaikaisempia nautintoja. Itselläni oli hunajaista hapankaalia, villisikaa, hirveä, marjasosetta, jotain viljan kaltaista muhennosta ja punaviinikastiketta. Varmaan nettisivuilta tuokin ruoka löytyy, mutta en nyt jaksa käydä etsimässä. Jälkiruokia sitten täysmaidottomalle ruokailijalle sieltä ei löydy.

Illalla mietin vaihtoehtojani, että mitä tekisin. Neulaskintaat on valmiina ilman peukaloa ja peukalon tekoon tarvitsen ohjeet, joita en jaksanut alkaa etsimään. Sitten hunnunkin olin saanut valmiiksi torstaina. Ja kun konettani yritin saada toimimaan niin käteeni osui pussukan kaava. Päätin kaivaa nahkapalan esiin, leikkasin kaavasta pussukkaan puolikkaat ja etsin nahkaneulan sekä vahvaa lankaan ja kävin toimeen. Yllättävän hienosti pehmeän nahan lävi solahti neula ja nopeasti myös pussukka kasautui. Kello taas kuitenkin ilmoitteli, että alkaa olla aika mennä nukkumaan, joten jouduin jättämään työn kesken. Tuumin, että samalla voin miettiä, että jos haluan pussukkaan kirjailua, niin vielä ehdin niitä tekemään, ennen kuin kaikki sivut ovat ummessa. Silloinhan niitä on paljon vaikeampaa tehdä. Toki väripolitiikka voi hieman sotia keskiaikaisuutta vastaan. Nahka on hyvin oranssiin vivahtava. Mutta olenpa ainakin sitten tehnyt koeversion, jos ei muuta. Nimittäin ompeleen tyyppikin minulla oli hakusessa, tehdäkkö yliluottelulla vai millä. Aika näyttää mihin päädyn.

Keskiaikafoorumi

Tartteepi tässä hieman mainostaa, että jos joku muukin löytäisi uudelle sivustolle ja saataisiin sinne käyttäjiä, uutta osoitetta:

keskiaika.foorumit.fi

Siellä voit kysellä, ihmetellä, kertoa ja opastaa tai ihan mitä vain, mikä liittyy keskiaikaan ja keskiaikailuun. Varmasti alanharrastajilla on paljon tietoa ja alan noviiseilla on paljon kysymyksiä. Sinne siis!

Keskiaikaviittani

Sain tuossa sunnuntaina leikattua kankaan viittaani. Koska viitassa ei voi näkyä ompelukoneen jälkeä oli viitta ommeltava käsin ympäri kauttaaltaan. Pientä pistoa koetin tehdä, ettei jää näkyviin, eikä niin helposti tartu sitten mihinkään kiinni. Viittaan on tulossa jossain vaiheessa varmasti jonkinlainen koristelu. Kirjonta tai lautanauha... se jää nähtäväksi. Viitta kuitenkin kiinnitetään suurella soljella edestä, koska viittaa käytän tulevan muinaispukuni kanssa sekä nykyisen keskiaikapukuni kanssa. Tässä sitten viittani nopeasti kuvattuna ja korkeutta on sen 150m vaikka kuva ei tuo sitä esille. Ainiin ja pesupolitiikasta on turha sanoa mitään, sillä komeus menee ykkösenä. Eikä tätä nyt päivittäin käytetä... silloin tällöin ja harvoin.

Kiedottuja pisaroita

Vihdoin se on valmis!!! Kävin viimeviikon lauantaina Villihelmessä ostoksilla ja samoin tänään. Kiitos vaillinaisen viallisen ohjeen ja materiaali koruni tekoon loppui kesken. Ja en voinut mieltäni malttaa palaamatta korun kimppuun heti kotiin päästyäni. Siivoukset ja akvaarioon vedenvaihto saa odottaa. Koru pitää saada valmiiksi tänään ja heti.

Tässä korun taustaa englanniksi:
" Queen Elizabeth inspired this choker. No, it wasn't the monarch herself, but a necklace worn by actress Cate Blanchett in the historical film "Elizabeth". While Blanchett's jewelry incorporated intricate metalsmithing, this choker requires uncomplicated wirework. aso"

Korun ohjeen löysin Bead & Button products lehtisestä, jossa on helppoja malleja aloittelijoille. Josta tuo katkelma on poimittu. Mut huoh... olipa ihanaa saada tehdä elämäni olisko jopa ensimmäinen helmienpujottelutyö, jos ei lukuun oteta tuota viikinkikorua, minkä tein, tai helmien virkkaamista tai pientä pujottelua virkattuun työhön, mistä olen kurssin käynyt. Siitä kurssinsaldosta voisin ehkä jotain kuvia kanssa tänne laitella. Mutta tässä jälkimmäisessä kuvassa saldoa Villihelmestä. Vähä tavaraa...

Keskiaikaa...

Kirjoitettu 17.5.2009. Muokattu 5.5.2014. 

Vapaapäivät ovat hurahtaneet siivillä keskiaikaillen ja jopa työpäivien loputkin samaa tahtia. Työn alla on nyt huntu tulevaan muinaispukuuni. Koetin katsella, että minkälaisia ne hunnut kuvissa ovat ja tuumin, että joko ovat kolmio tai sitten neliö. Olin ostanut bambu-kangasta, hyvin ohutta ja valkoista, kun en löytänyt ostoajankohtana ohutta pellavaa. Puuvillaa kun ei tehty sinä ajankohtana, johon keskiaikapukuni sijoittuu. Päätin sitten saitana leikata kankaan puoliksi, kolmioiksi, niin saan kankaasta kahdet hunnut. Kangas nimittäin makso noin 20 euroa ja kokoa sillä on semmoinen 1,50*1,50. Musta vaan kankaiden hinnat on ihan järjettömät tällä hetkellä. Ihme, että kukaan viitsii ostaa kohta enää kankaita lainkaan. Seuraavaksi kamppailin siitä, että minkälaisen tikkauksen voin huntuun laittaa, jotta en saisi siitä kauheasti sanomista. Luuneulalla olisi varmaan pitänyt tehdä, mutta... laiskana teen pienen, pieniä pistoja ihan tavisneulalla. Ompa kuitenkin käsitehdyn näköinen. Laitan kuvia sitten tänne siitä jossain vaiheessa. Nyt se kuitenkin on vielä kasa kangasta, josta ei paljoa selvää ota.

Eilen kävin Villihelmessä VÄHÄN shoppailemassa. Rahaa meni 120 euroa ja tulipa ostettua viikinkikoruja varten materiaalia sekä myös yhteen helmikaulakoruun ostin materiaalit. Siitä laitan kanssa kuvan, kun saan sen valmiiksi. =D Tässä kuvaa vanhasta viikinkikorustani, jonka kaltaisia meinasin sitten tehdä hieman enemmän. Korun on tarkoitus kiinnittyä "kerääjään", johon tulee myös papuketjua kerroksittain, tuohon muinaispukuun. Korussa käytetty savi, puu, lasi ja kivihelmiä sekä "lankana" on kuparilankaa. Kuparilankaa sen takia, kun pronssilankaa mulla ei ollut ja korun on tarkoitus pitää muotonsa. Olen suunnitellut tekeväni myös kaulanympärille vastaavia koruja. Saapi ilmotella, jos joku tahtoisi pukuihinsa moisia.

Keramiikan tuotoksia...

Kävin eilen taas keramiikkatunnillani ja toin sieltä tullessani parit väkästykseni. Kokeilin dreijaamista ja kiitos opettajan avun sain saviklöntin keskitettyä ja sain tulokseksi muunmuassa nämä kaksi kippoa.

Tähän ylempään kulhoon voi hyvin laittaa taas säilytettävää tavaraa keskiaikahengessä. Alemman kulhon sisällä on helmiä joita tein valkoisesta savesta. Tuo kulho on enemmänkin keiton tai puuron syöntiin.


Nämä kulhot olivat tosiaan tekosia ensimmäiseltä dreijauskerraltani. Eli muoto on hakusessa sekä paksuus. Ohuita en uskaltanut tehdä, kun aattelin, että ne ottaa taas sitten itteensä ja tekee aivan omat muotonsa. Toisaalta myös paksut kulhot ovat parempia keskiaikaharrastuksessa, että ne eivät ole niin kaupastaostetun ja massatuotannon näköisiä. Savena samaa tummaa savea, mitä on noissa maustesarvissakin. Lasitteena on kiiltävä, tummanruskea. Ne melkein näyttävät välillä mustilta, riippuen valaistuksesta. Toki keskiaikana lasitteita ollut, mutta ei haittaa, nuo voin kuitenkin laittaa vaikka astianpesukoneeseen ja käyttää niitä päivittäin. Kulhossa olevat helmet ovat vain raakapoltettuja. Osan tekemistäni helmistä otin erilleen ja lasitin niitä mattaturkoosilla. Odotan mielenkiinnolla niiden saamista poltosta. Ja jos sitten näihin osaan kokeilisi sitä savustuspolttoa.

Ja sit hulvattomin uutinen!!! Mun tekemä viikinkiaikaisen kannun raakapoltettu versio on päätynyt Malmitalon kevätnäyttelyn esitteeseen. Kuva on niiiin venytetty, että mä repesin nauruun kun näin sen julisteen. Asiasta sain tietää, kun opettaja sanoi, että mun kannu on päässyt siihen julisteeseen. Ajattelin, että "Oho, wau. Mun eka kötöstyskannuni on päässyt messiin." Ja olin hieman salaisesti ylpeäkin asiasta. Toki siinä vaiheessa en tiennyt, että kannuni on AINOA siinä esitteessä ja päin metsäkukkasia venytettynä! =D Mutta antakaa anteeksi rakkaat kurssitoverini, kun teidänkin töissä olisi ollut niin paljon sopivampia ja hienompia teoksia esitteeseen. Mutta ehkä sen julisteen tarkoitus on madaltaa kynnystä, että hieman "kädettömämpikin" uskaltaa lähteä mukaan. Sillä olenhan keramiikkakurssilla sitten vuoden 1996 jälkeen ensimmäistä kertaa ja aloitin keramiikan vasta nyt tammikuussa. Menkäähän katsomaan näyttelyä kuitenkin, siellä se kannunikin on nyt lasitettuna (ellei hajoo uunissa -kop, kop, kop) ja monen muunkin kurssitoverini luomuksia.

Koillisen kuvataiteen kevätnäyttely
1.4.–17.4. ma–pe 10–20, la–su 10–15 (pääsiäisenä suljettu) Malmitalo, Ala-Malmintori 1
Tänä vuonna näyttelyn teemana keramiikka ja plastisuus. Näyttelyn avajaiset 1.4. klo 17.

Keskiaikaa keramiikassa ja koruissa

Ajattelin laittaa nyt väkästyksiäni keramiikasta sekä koruista liittyen keskiaikaan ja eritoten viikinkiaikaan.

Ensimmäisenä on savinen ruukku, johon on tulossa nahasta kansi, mikä pysyy nyörin avulla kiinni. Savi oli itsessään huokoista joten valitsin reippaan tumman ruskean värin lasitteeksi. Kirkas lasite ei kuitenkaan ole ehkä se paras vaihtoehto, mutta tälläkertaa muuta ei ollut saatavilla. Alareunaan tein kuvion hautalöytöjen perusteella löydetystä viikinkiaikaisesta kuviosta. Lasite siltä osin epäonnistui. Työ oli kuitenkin ensimmäiseni 15-vuoteen ja opit olivat hieman hukassa mm. lasittamisenkin suhteen. Onpa itse tehdyn näköinen kuitenkin. Tarkoitus on säilyttää purkissa kuivatavaraa, esim. kauraa (keskiaikatapahtumassa).

Toisena on pikapikaa samasta savesta vääntämäni helmet. Helmistä piti tulla hieman reippaamman punaisia, mutta onnistuin senkin lasituksen ryssimään. Heh. Mutta jätän ne tuollaisiksi, ovatpahan taas omanlaisensa.

Kolmantena on maustesarvet, kuten minä niitä kutsun. Savesta valmistetuissa sarvenmuotoisissa putkissa on tarkoitus säilyttää esim. pippuria, suolaa ja muita pieniä mausteita. Voi sarviin laittaa vaikka lääkkeesi piiloon, jos sellaisia päivittäin tarvitset kun kuljet keskiaika-asussasi. Sarvien sisäpuoli on lasitettu, jotta sisällä olevat aineet eivät jämähdä kostuttuaankaan kiinni purkkiin. Purkkiin on tarkoitus tulla korkista korkki. Pullon yläreunaan kiinnitän nahkanyörin, jolla maustesarven saa roikkumaan vaikka vyötärölle. Maustesarvia voin tehdä ensisyksystä lähtien tilauksesta. Ota vain yhteyttä sähköpostitse.

Nyt se on sitten luotu...

Miettinyt olen ja monesti, että luodakko vai eikö omaa blogia. Mitäs tänne sit kirjoittelisin ja mistä kertoisin, mutta ehkäpä käsityöharrastukseni tuo sitten tänne tavaraa ja materiaalia yllinkyllin sekä oma puheripulini sitten ne loput.

Tervetuloa viettämään aikaa kanssani minun maailmaani!